Männyllä on asiaa (Pinjakin puhuu)

 

Silmät sirrillään

lettipäänä pikkulikkana

katsoin mäntyjä pää ihan kenossa

kuuntelin niiden kohinaa ja suhinaa

joskus jopa narinaa ja nurinaa

ihmettelin

sitkeyttä

suoruutta

ikivihreyttä

nuoruutta

en ole vielä

 unohtanut

vaan yhä

kuuntelen

sillä aina

jokaisella

männyllä

on asiaa

niille jotka

jaksavat

pysähtyä

avaamaan

korvansa

Hitunen 2024

Seesteisempää

 Tälle vuodelle

toivon lempeitä tuulia

kevyitä pilvenhattaroita

auringon kutittavia säteitä

hentoja sadepisaroita

öiseen aikaan

kuutamoiltoja

siltoja yli niiden kuilujen

jotka siskojen ja veljien välille

huomaamatta kasvaneet

seesteisempää

paukkeen hiljenemistä

sitä että toisen sielu olisi

yhtä arvokas kuin omakin

sillä ei meitä luotu

tappamaan ja tuhoamaan

vaan 

rauhaa rakentamaan

rakastamaan

lipumaan kuin aalto

toinen toisensa syliin

lempeään halaukseen

Hitunen 2024

Kynttilöiden aika

 

    Jälleen kynttilöiden aika

tuoda lohtu pimeään

kantaa valo sisään

antaa ilon tulla

täyttää joka kolon

nurkan, pesän 

pienimmänkin.

Jälleen kynttilöiden aika

poistaa synkkyys

itsekkyys

täyttää mielet rauhalla

näyttää miten kauhalla

ystävyyttä ammennetaan

eikä lusikalla. 

Jälleen kynttilöiden aika 

johtaa luokse lapsosen

rakkaan, ainutlaatuisen

lapsen, jolla silmissään

viisaus, totuus, valo

talo leivän pesänään

Luoja itse isänään.

Kuihtuvakin puhuu

 

Kauneinkin

kuihtuu kerran

joskus elänyt

vain hetken verran

Ei päivien määrä

ei vuosien taakka

tee elämästä

arvokasta

Se 

kun saa

jotakuta koskettaa

sieluun saakka

Sillä

sellaisiksi meidät

jokainen on luotu:

tietämättämmekin

jopa kuihtuneena

toisiamme varten

Kaipuu

 

Syksy viileni yllättäen

jäi ikkunan vangiksi perhonen

ei löytänyt reittiä ulos

ei sisään

säntäili ryntäili

näkemättä mitään

kipuna tunsi lasisen esteen

pusersi pienen kyyneleen:

olen vanki

tahdon vapaaksi

Perhosen huokauksen

suurempi kuuli

reitin aukaisi

voimia lupasi

ja lauloi tuuli:

olet täysin vapaa

ei enää ahdistavaa

iloitse, lennä

kaunis perhonen

anna murheiden mennä

ole onnellinen

Vapauteen

 

Tunnelissani yritin juosta päästäkseni ulos

mutta pimeässä ei suuntaa eteen eikä taakse.

Näin vain kämmeneni pullistuneet suonet,

rypistyneet juonteet, sydämeni pelon.

Yhtäkkiä tunsin: joku kosketti kättäni

lämpimästi ja rohkaisevasti

kuiskasi: Olen tässä,

mitä tahdot että sinulle tekisin?

Ääni väristen vastasin:

Näytä minulle koko kuva.

Perillä, hän sanoi,

mutta nyt

autan sinut 

ulos täältä. 

Aukeaako?

 

Monia ovia 

olen kolkutellut,

monia ratkaisuja

miettinyt,

enkä kuitenkaan

tiedä,

aukeaako mikään.

Pieni levottomuus

velloo ajatuksissani,

ihmetys ja melkein

kärsimätön odotus.

Ehkä se onkin niin, 

että vasta jälkeenpäin

näkee tarkoituksen;

 vasta myöhemmin

ymmärtää,

miksi odottaminen

oli tärkeää.

Muuta en voi

kuin elää tätä hetkeä,

tämän päivän iloja 

ja kipuja,

vaikka kuinka

mieli tekisi

tiirailla

tulevaisuuteen. 

Ovella

seisovalle

ja kolkuttavalle

on luvattu

avata.