Syksy viileni yllättäen
jäi ikkunan vangiksi perhonen
ei löytänyt reittiä ulos
ei sisään
säntäili ryntäili
näkemättä mitään
kipuna tunsi lasisen esteen
pusersi pienen kyyneleen:
olen vanki
tahdon vapaaksi
Perhosen huokauksen
suurempi kuuli
reitin aukaisi
voimia lupasi
ja lauloi tuuli:
olet täysin vapaa
ei enää ahdistavaa
iloitse, lennä
kaunis perhonen
anna murheiden mennä
ole onnellinen
Oi, miten kaunista ja hitusen surullista!
VastaaPoistaKiitos, Maatuska! Niin, syksyyn kuuluu aina hiukan surumielisyyttä ja kauneutta.
PoistaKaunis runo ja koskettava. (sunrise41.blogspot.com)
PoistaKiitos, Sunrise!
PoistaNyt on koskettavan kaunista lyriikkaa - osui ja upposi suoraan sydämeen!
VastaaPoistaKiitos, Repolainen! On hienoa, jos saa osuman.
Poista❤
VastaaPoistaKiitos, Pirjo!
PoistaBeautiful blog
VastaaPoistaThank you very much!
Poista