perjantai 25. joulukuuta 2020

Jouluaamun rauhassa


Ota käteen glögimuki,

torttu taikka pipari, 

sohvannurkkaan putoa,

anna mielen kutoa

ajatukset jouluiset

monisukupolviset

Beetlehemiin asti

- jo silloin mielen lasti

sopivasti kevenee 

ja olo kohenee!






 

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Lehtisadetta

 


Hän on melkein seitsemän,

täynnä iloa elämän.

Hän juoksee lailla villivarsan

läpi koko puutarhan.

Hän ei kaipaa huvipuistoja,

vaan keräilee muita muistoja.

Lehtikasaan hyppää uudestaan,

saa lehdet ylleen satamaan.

Hän on lapsi luonnon ja auringon:

- Katso, tätä se elämä on!



Minä katson, mutta hyppää en,

hänen ilolleen vain hymyilen. 


Lapsi pieni vielä olet niin,

katson silmiisi viattomiin.

Mitä maailma tuokaan tiellesi,

paina tämä syvälle mieleesi:

avoin mieli ja lämpö sydämen

tuovat vierelle toisen ihmisen,

ja kun kaikessa luotat Jumalaan,

lehtisadetta riittää aina vaan.


lauantai 3. lokakuuta 2020

Elämän värit

 


Tämä elämä

ei koskaan mustavalkoista,

vaan jokainen päivä

kirjava kuin syksyn lehdet.

Kaikki värit

nostavat sykettä

- tai rauhoittavat mielen.

Ilo ja kipu,

nauru ja huuto, 

keveys ja kyyneleet. 




torstai 10. syyskuuta 2020

Kiitos tästä päivästä

 


Tänään mieleni kiitollinen:

olen terve ja levännyt,

huilipäivän viettänyt,

pienistä onnellinen.


Jotkut päivät annetaan

- meille huolten täyttämille,

jopa säikäyttämille -

jolloin meitä kannetaan. 




keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Kuka, minne, miksi


Toisinaan maisema edessäni
sumea ja piirtymätön,
enkä tiedä, mihin astun
seuraavaksi. 
Epävarmuus jäytää sisintäni,
tuo tunne päättymätön,
joka vaivaa, vaikka nukun
aamuun asti. 

Vai etsinkö vain itseäni
tietämättä kuka olen,
miksi aina kasvettava
vahvemmaksi?


Miten monesti olen jo luullut
kasvaneeni aikuiseksi
viisaammaksi
valmiimmaksi -
ehkä jotain itseltäni salaan
ja aina alkuun palaan:
ei vieläkään siipiä selkään,
ja uutta yhäkin pelkään.

Ehkä kuitenkin pilvien takana
jossain lähellä tai kaukana
jotain uutta ja kaunista.
Näen sen,
kun kaikki on valmista.
Sitä odottelen.


torstai 23. huhtikuuta 2020

Kaipuun kiepsahduksia


Viime päivinä 
työntäyteisinä
olen kaivannut
paljon ja monia:

kahviloita,
joissa istua 
rakkaan tai ystävän
seurassa 
maitokahvin
ja hyvän leivoksen 
ääressä

lapsuuskodin
tuttuja maisemia
ja ihmisiä siellä,
rakasta sukua
ja askelia
tutulla tiellä

kurkia ja joutsenia
lapsuuteni kevääntuojia
sekä västäräkkejä
pyrstöjään heiluttamaan
- ja pääskysiä

tulppaaneja 
avaamaan kukkansa
kun vartensa jo hujopit
ja pionin alkuja
- eivät kai kuolleet
kun mitään ei näy

vuoria
joilla vaeltaa
iltapäivän lämmössä
ja katsoa kauas
meren yli

poikasia
pesästä lentäneitä
joita niin harvoin näkee

ja sitä yhteyttä
joka on niillä
joilla on sama päämäärä


Ja silti
kaikesta kaipuusta 
huolimatta
jää  tämä:
tässä on hyvä
tämä hetki riittää. 




sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Rauhassa



Yhtäkkiä katosi 
kaikki kiire,
yhtäkkiä tyhjeni
kalenteri. 
Yhtäkkiä laskeutui
rauha ja lepo. 


Yhtäkkiä näen
lähelle ja tarkasti.
Sen, mitä en eilen
vielä huomannut,
annan piirtyä
sydämeeni. 

Tärkeintä on,
että sinä olet siinä
lähellä,
kuljet vierelläni
nämä hitaat
askeleet. 


Yhtäkkiä huomaan:
iloa on paljon.
Kaikkialla
harmaudenkin alla.
Kevään auringot
meille annettu
tänäkin vuonna.


Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,
sillä sinä, Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa.
Psalmi 4:9