torttu taikka pipari,
sohvannurkkaan putoa,
anna mielen kutoa
ajatukset jouluiset
monisukupolviset
Beetlehemiin asti
- jo silloin mielen lasti
sopivasti kevenee
torttu taikka pipari,
sohvannurkkaan putoa,
anna mielen kutoa
ajatukset jouluiset
monisukupolviset
Beetlehemiin asti
- jo silloin mielen lasti
sopivasti kevenee
Hän on melkein seitsemän,
täynnä iloa elämän.
Hän juoksee lailla villivarsan
läpi koko puutarhan.
Hän ei kaipaa huvipuistoja,
vaan keräilee muita muistoja.
Lehtikasaan hyppää uudestaan,
saa lehdet ylleen satamaan.
Hän on lapsi luonnon ja auringon:
- Katso, tätä se elämä on!
Minä katson, mutta hyppää en,
hänen ilolleen vain hymyilen.
Lapsi pieni vielä olet niin,
katson silmiisi viattomiin.
Mitä maailma tuokaan tiellesi,
paina tämä syvälle mieleesi:
avoin mieli ja lämpö sydämen
tuovat vierelle toisen ihmisen,
ja kun kaikessa luotat Jumalaan,
lehtisadetta riittää aina vaan.
Tämä elämä
ei koskaan mustavalkoista,
vaan jokainen päivä
kirjava kuin syksyn lehdet.
Kaikki värit
nostavat sykettä
- tai rauhoittavat mielen.
Ilo ja kipu,
nauru ja huuto,
keveys ja kyyneleet.
Tänään mieleni kiitollinen:
olen terve ja levännyt,
huilipäivän viettänyt,
pienistä onnellinen.
Jotkut päivät annetaan
- meille huolten täyttämille,
jopa säikäyttämille -
jolloin meitä kannetaan.