Jouluaamun rauhassa

Ota käteen glögimuki,

torttu taikka pipari, 

sohvannurkkaan putoa,

anna mielen kutoa

ajatukset jouluiset

monisukupolviset

Beetlehemiin asti

- jo silloin mielen lasti

sopivasti kevenee 

ja olo kohenee!

 

Lehtisadetta

 

Hän on melkein seitsemän,

täynnä iloa elämän.

Hän juoksee lailla villivarsan

läpi koko puutarhan.

Hän ei kaipaa huvipuistoja,

vaan keräilee muita muistoja.

Lehtikasaan hyppää uudestaan,

saa lehdet ylleen satamaan.

Hän on lapsi luonnon ja auringon:

- Katso, tätä se elämä on!

Minä katson, mutta hyppää en,

hänen ilolleen vain hymyilen. 

Lapsi pieni vielä olet niin,

katson silmiisi viattomiin.

Mitä maailma tuokaan tiellesi,

paina tämä syvälle mieleesi:

avoin mieli ja lämpö sydämen

tuovat vierelle toisen ihmisen,

ja kun kaikessa luotat Jumalaan,

lehtisadetta riittää aina vaan.

Elämän värit

 

Tämä elämä

ei koskaan mustavalkoista,

vaan jokainen päivä

kirjava kuin syksyn lehdet.

Kaikki värit

nostavat sykettä

- tai rauhoittavat mielen.

Ilo ja kipu,

nauru ja huuto, 

keveys ja kyyneleet. 

Kiitos tästä päivästä

 

Tänään mieleni kiitollinen:

olen terve ja levännyt,

huilipäivän viettänyt,

pienistä onnellinen.

Jotkut päivät annetaan

- meille huolten täyttämille,

jopa säikäyttämille -

jolloin meitä kannetaan. 

Kuka, minne, miksi

Toisinaan maisema edessäni

sumea ja piirtymätön,

enkä tiedä, mihin astun

seuraavaksi. 

Epävarmuus jäytää sisintäni,

tuo tunne päättymätön,

joka vaivaa, vaikka nukun

aamuun asti. 

Vai etsinkö vain itseäni

tietämättä kuka olen,

miksi aina kasvettava

vahvemmaksi?

Miten monesti olen jo luullut

kasvaneeni aikuiseksi

viisaammaksi

valmiimmaksi -

ehkä jotain itseltäni salaan

ja aina alkuun palaan:

ei vieläkään siipiä selkään,

ja uutta yhäkin pelkään.

Ehkä kuitenkin pilvien takana

jossain lähellä tai kaukana

jotain uutta ja kaunista.

Näen sen,

kun kaikki on valmista.

Sitä odottelen.

Kaipuun kiepsahduksia

Viime päivinä 

työntäyteisinä

olen kaivannut

paljon ja monia:

kahviloita,

joissa istua 

rakkaan tai ystävän

seurassa 

maitokahvin

ja hyvän leivoksen 

ääressä

lapsuuskodin

tuttuja maisemia

ja ihmisiä siellä,

rakasta sukua

ja askelia

tutulla tiellä

kurkia ja joutsenia

lapsuuteni kevääntuojia

sekä västäräkkejä

pyrstöjään heiluttamaan

- ja pääskysiä

tulppaaneja 

avaamaan kukkansa

kun vartensa jo hujopit

ja pionin alkuja

- eivät kai kuolleet

kun mitään ei näy

vuoria

joilla vaeltaa

iltapäivän lämmössä

ja katsoa kauas

meren yli

poikasia

pesästä lentäneitä

joita niin harvoin näkee

ja sitä yhteyttä

joka on niillä

joilla on sama päämäärä

Ja silti

kaikesta kaipuusta 

huolimatta

jää  tämä:

tässä on hyvä

tämä hetki riittää. 

Rauhassa

Yhtäkkiä katosi 

kaikki kiire,

yhtäkkiä tyhjeni

kalenteri. 

Yhtäkkiä laskeutui

rauha ja lepo. 

Yhtäkkiä näen

lähelle ja tarkasti.

Sen, mitä en eilen

vielä huomannut,

annan piirtyä

sydämeeni. 

Tärkeintä on,

että sinä olet siinä

lähellä,

kuljet vierelläni

nämä hitaat

askeleet. 

Yhtäkkiä huomaan:

iloa on paljon.

Kaikkialla

harmaudenkin alla.

Kevään auringot

meille annettu

tänäkin vuonna.

Rauhassa minä käyn levolle ja nukun,

sillä sinä, Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa.

Psalmi 4:9