Silmät sirrillään
lettipäänä pikkulikkana
katsoin mäntyjä pää ihan kenossa
kuuntelin niiden kohinaa ja suhinaa
joskus jopa narinaa ja nurinaa
ihmettelin
sitkeyttä
suoruutta
ikivihreyttä
nuoruutta
en ole vielä
unohtanut
vaan yhä
kuuntelen
sillä aina
jokaisella
männyllä
on asiaa
niille jotka
jaksavat
pysähtyä
avaamaan
korvansa
Hitunen 2024
 |
Ja mäntyä kannattaa kuunnella.
VastaaPoistaMinun suosikkipuitani lapsena olivat lehtipuut, mutta vanhempana pidän ikivihreistä kuusista ja männyistä aina vain enemmän. :)
Mukavaa loppuviikkoa! <3
Kiitos, Sara! Minäkin tykkäsin nuorempana enemmän koivuista, mutta nyt jostain syystä männyt ovat alkaneet vuosi vuodelta puhutella enemmän.
PoistaIhana runo. Minä tykkään katsella mäntyjä ja kuusia,
VastaaPoistamännyt on kauniita omalla tavalla ja kuusen vihreys kaunista ja herkkää.
Kiitos, Sunrise! Männyt ovat jotenkin jylhiä, kuuset kuten sanoit herkkiä.
PoistaPuiden puhetta... vanhaa elämää nähnyttä viisautta olen arvostanut aina! Runosi antaa ansaitusti arvoa.
VastaaPoistaKaunista - kepeääkin sanailua ja jokaikinen sana totta!! Olet sinä velho sanoilla!!
Kiitos, Repolainen! Lapsena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, kun usein yksikseni haahuilin metsikössä ja järven rannalla. Sitten meni vuosia ja vuosikymmeniä ilman kirjoittamista, kunnes ihan viime vuosina olen löytänyt sanat uudelleen.
Poista