Onnelliset kulkee...

... lätäköiden yllä, laulaa Juha Tapio. 

Tänään ei ollut lätäköitä, 

vaan yksi kesän aurinkoisimmista päivistä.

Torilla vastaan tuli iäkäs tuttumme, leskirouva,

joka meidät käsi kädessä kävelevät nähdessään tokaisi:

Täällä ne onnelliset kulkee!

Niin,

eihän tätä onnea ja elämäniloa

pysty kätkemäänkään

tai ei ole siihen tarvettakaan.

Yhdessä olemme tallanneet

myötä- ja vastamäet,

katsoneet maisemaa pilvien yläpuolelta

ja meren pinnan alapuolelta,

jakaneet arjen ja juhlan.

Miten kiitollisia olemmekaan

mieheni kanssa toinen toisistamme,

ja muistamme sen usein sanoa 

toisillemme myös ääneen. 

Valoa ja lämpöä

Juhannuspäivä pimeni sateiseksi illaksi,

mutta lenkki raikkaassa ulkoilmassa piristi silti.

Pohjolan kesä on yleensä valoisa,

vaikka lämmön kanssa on vähän niin ja näin.

Keskikesällä luonnon kauneus jaksaa ihastuttaa

aamusta iltaan ja yöhön asti,

illalla viimeisenä yläkerran ikkunasta

ihailen kaunista luontoa talomme ympärillä. 

***

Kuuntelin päivällä radiosta koskettavaa puhetta,

jossa maahanmuuttajanainen kertoi elämästään,

joka muuttui radikaalisti hänen löydettyään uskon Jeesukseen.

Hänen oma äitinsä hylkäsi hänet täysin, samoin muu suku,

joka ehdotti naisen aviomiehelle vaimon hylkäämistä

- tai tappamista. 

Onneksi mies ei suostunut suvun ehdotuksiin,

ja nyt tuo pariskunta palvelee yhdessä 

elävää Jumalaa ja levittää ilosanomaa muillekin. 

Mietin, miten erilaista voi olla elää kristittynä,

mutta silti jokainen meistä voi levittää ympärilleen

Kristuksen valoa ja lämpöä,

jota tämä maailma niin kipeästi tarvitsee. 

Odottamisen vaikeus ja ilo

Miten usein löydänkään itseni

kärsimättömänä kipuilemasta,

kun pitäisi jaksaa odottaa!

Odottaminen

on läksy,

jonka oppiminen 

voi kestää koko elämän.

Miksi en huomaa odottaessani,

että voisin ihailla maisemia,

nähdä kaiken kauneuden

siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:

"... ne, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat, eivätkä näänny,

he vaeltavat, eivätkä väsy."

(Raamattu, Jesaja 40:31)

Oma maa mustikka

Etelän kukkaloisto

vaihtui oman pihan ihanuuksiin.

Mitä enemmän maailmalla reissaan,

sitä vakuuttuneempi olen siitä,

että vanha sanonta pitäisi kääntää päälaelleen.

Minulle muu maa on mansikka,

se makea ja kesän ensimmäinen herkku,

mutta oma maa on mustikka,

se terveellinen ja niin suomalainen.

Kiva on nähdä maailmaa, 

mutta aina niin ihana on palata kotiin.

Aurinkoenergiaa

Miten kiitollinen taas olenkaan,

kun sain nähdä taas tuon ihanan maan,

ja astella verkkaan hiekkarannoilla, 

kulkea kapeilla kivikaduilla.

Sain tuntea lämmön auringon,

kerätä "reppuun" sitä varaston,

jotta jaksan taas sateet kotimaan

- silti mieli palaa Espanjaan. 

Loman kynnyksellä

Olkoon kylmä ja kolea,

olkoon pilviä paljon,

ei sekään haittaa, sillä

Suvivirttäkin on jo veisattu.

Niin, ja pilvien takana on aina

kirkas taivas valoa täynnä.

Työntäyteinen kevät

on viimeistä niittiä vaille

valmiiksi saatettu

ja loma on askeleen päässä.

Kutkuttava tunne vatsanpohjassa

tietää seikkailuja siellä ja täällä. 

Kiitollisuus menneestä ja 

toisaalta tulevasta vapaasta

saa sydämen sykkimään onnesta.