perjantai 17. syyskuuta 2021

Luopumisen aika

 


Jokaisen kesän jälkeen
aika sanoa hyvästit

auringon kultaamille päiville
polttavalle hiekalle
lämpimille laineille
lokeille laiturin nokalla

hetkille yhdessä
naurulle ja 
kimmellykselle
silmäkulmissa

Jokaisen kesän jälkeen
sama kaipuu
sinne missä 
kivutonta
itkutonta

ikuista
rauhaa
ja
iloa




torstai 19. elokuuta 2021

Aamusumusta aurinkoon


 Aamusumu
pellon yllä 
joku tiellä 
kävelyllä

ajatuksin
jossain siellä
minne yllä
eivät katseet

kaipauksin
mieleen palaa
edesmenneet
hiukan salaa

valo voittaa
taivaltajan
aika koittaa
uuden majan

jossain siellä
minne yllä 
eivät katseet







keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kurkottelua


 Kesäkuu on edennyt jo puoliväliin - kurkottelee siis loppuaan kohti. Pihalla kaikki on ryöpsähtänyt sellaiseen kasvuvauhtiin, ettei meikäläinen ikinä. Keltapäivänliljat varsinkin ovat tänä vuonna jostain syystä mahdottoman kukkaisia. Ne ovat tämän pihapiirin alkuperäiskasveja, joten saavat ollakin. Kurkottavat sekä taivaisiin että maan multaan ja peittävät polun niin, ettei meinaa mahtua puutarhuri kulkemaan. Silti saavat olla, nuo aurinkoiset. 


Yläpihalle tein kymmenkunta vuotta sitten kivikkopuutarhan, mutta jostain syystä se on nyt muuttunut niityksi. Päivänkakkarat ja uutena tulokkaana kissankellot vai mitkä lie kellot ovat vallanneet akileijojen kanssa polun varren toisesta päästä. Kauniita ovat nekin, joten saavat ihan rauhassa kurkotella minne haluavat. Pääasia että kukkii. Sillä filosofialla mennään tässä pihassa. 



No, on kivikkopuutarhasta jotain jäljellä: nämä viime syksynä istuttamani mehitähdet. Maksaruohot ovat alkuperäiskasveja myös, joten nekin saavat loistaa kilpaa auringon kanssa. 


Muuallakin pihassa on kaikenlaista outoa. Kasvit nyt tuntuvan vähät välittävän minun mielipiteistäni, missä niiden pitäisi kasvaa. Ne päättävät omat paikkansa, ja ilmestyvät milloin mihinkin. Mutta edelleen pääasia on, että kasvavat ja kukkivat. Hieman villiksi on mennyt tämä meno...





Uusia tulokkaita viime kesän jälkeen ovat mm. tämä maata nopeasti peittävä peippi ja alakuvan lupiini, joka on sitä parempaa sorttia, ei siis mikään viholliskasvi. Ostin sen viime kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumasta erään salolaispuutarhan taimimyynnistä, ja hyvin on lähtenyt kasvuun. 


Ruukuissakin kukkii ihanasti. Pelargoniat tykkäävät kasvihuoneen tarjoamasta sateensuojasta, ja viihtyvät siellä chilin, paprikan, tomaattien ja ananaskirsikan seurassa. Portaanpielessä neilikan kaverina on uusin ostokseni valkokukkainen daalia, jonka toivottavasti saan kukitettua seuraavanakin kesänä. 



Aurinkoisia kesäpäiviä juuri sinulle! Nautitaan nyt lämpöaallosta - ei sitä enää marraskuussa ole...



sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Niin paljon mistä iloita


 Tänään 
äitienpäivänä
katson ympärilleni
ilo täyttää mieleni

kukkasista
kevään vihreydestä 
linnunliverryksestä
poutapilven vaeltelusta
kevättuulen raikkaudesta
metsän vakaasta kohinasta
tuoksujen sinfoniasta

rakkaiden läsnäolosta
suurella sydämellä tehdyistä herkuista
hymyistä nauruista haleista
siunauksen toivotuksista

30 vuotta sitten
ensimmäistä kertaa 
sain juhlia äitinä oloa
monet muistot vuosien varrelta
yhä nostavat hymyn huulille
voi poikaset teitä




lauantai 10. huhtikuuta 2021

Joku lähtee, toinen jää

 


Jälleen maisema edessäni

utuinen, tarkasti piirtymätön

Odotan ja ihmettelen

sielläkö jossain 

seuraava etappi

Ja

kuitenkin

koko ajan

askeleeni vievät

minua hitaasti 

kiiruhtamatta

eteenpäin



Jossain

rannan ja horisontin välissä

selkeää avovettä 

kirkasta


Olen miettinyt

lähtijöitä

 kotiin kutsuttuja

ja niitä joiden lähtö 

on jo näkyvissä


Kunpa jokainen 

saisi olla valmis

hyvästelemään rakkaansa

luovuttamaan talonsa ja tavaransa

koko eletyn elämänsä

painamaan oven kiinni

viimeistä kertaa

kaipaamatta enää

elämätöntä elämää

niitä päiviä jotka jäivät välistä

tai joita ei lainkaan tullut



Kunpa jokainen

voisi lähtönsä hetkellä

tuntea olevansa hyvissä käsissä

iankaikkisissa

kuolemattomissa



lauantai 30. tammikuuta 2021

Hiljaisuuden siunaus

 


Äänetön valo,

sen hentoinen kajo

kiteisen maiseman 

kietoo pehmeyteensä,

eikä tuuli laula,

eivät harakat naura.

On

vain tämä hetki

tämä talvinen retki

hiljaisuuden rannalle.

 ovi siunauksille. 


Valossa

hiljaisuudessa

tunnen,

että elän.


Toivoa on.