Monia ovia
olen kolkutellut,
monia ratkaisuja
miettinyt,
enkä kuitenkaan
tiedä,
aukeaako mikään.
Pieni levottomuus
velloo ajatuksissani,
ihmetys ja melkein
kärsimätön odotus.
Ehkä se onkin niin,
että vasta jälkeenpäin
näkee tarkoituksen;
vasta myöhemmin
ymmärtää,
miksi odottaminen
oli tärkeää.
Muuta en voi
kuin elää tätä hetkeä,
tämän päivän iloja
ja kipuja,
vaikka kuinka
mieli tekisi
tiirailla
tulevaisuuteen.
Ovella
seisovalle
ja kolkuttavalle
on luvattu
avata.
