Tunnelissani yritin juosta päästäkseni ulos
mutta pimeässä ei suuntaa eteen eikä taakse.
Näin vain kämmeneni pullistuneet suonet,
rypistyneet juonteet, sydämeni pelon.
Yhtäkkiä tunsin: joku kosketti kättäni
lämpimästi ja rohkaisevasti
kuiskasi: Olen tässä,
mitä tahdot että sinulle tekisin?
Ääni väristen vastasin:
Näytä minulle koko kuva.
Perillä, hän sanoi,
mutta nyt
autan sinut
ulos täältä.
Sinulla on taito kirjoittaa koskettavia ja ajatuksia herättäviä runoja...
VastaaPoistaSanasi antavat tilaa omille kokemuksille - vievät tunnetiloihin ja omiin kädenkosketuksiin.
Ihanaa, että elämässä on koskettajia, perille viejiä ja takaisin palauttajia - ei yksin, vaan yhdessä on hyvä tehdä tätä erilailla kuljettavaa elonmatkaa. Eloisia elokuun päiviä sinulle toivotan!!
Ihana runo,se kosketti minua ja kuva on myös kaunis. (pirrenblogi..blogspot.com)
VastaaPoista