Viime päivinä
työntäyteisinä
olen kaivannut
paljon ja monia:
kahviloita,
joissa istua
rakkaan tai ystävän
seurassa
maitokahvin
ja hyvän leivoksen
ääressä
lapsuuskodin
tuttuja maisemia
ja ihmisiä siellä,
rakasta sukua
ja askelia
tutulla tiellä
kurkia ja joutsenia
lapsuuteni kevääntuojia
sekä västäräkkejä
pyrstöjään heiluttamaan
- ja pääskysiä
tulppaaneja
avaamaan kukkansa
kun vartensa jo hujopit
ja pionin alkuja
- eivät kai kuolleet
kun mitään ei näy
vuoria
joilla vaeltaa
iltapäivän lämmössä
ja katsoa kauas
meren yli
poikasia
pesästä lentäneitä
joita niin harvoin näkee
ja sitä yhteyttä
joka on niillä
joilla on sama päämäärä
Ja silti
kaikesta kaipuusta
huolimatta
jää tämä:
tässä on hyvä
tämä hetki riittää.
