Niin viiltävä lähtö

Jossain etelän auringon alla

tapasin nuoren miehen,

 samaa kansaa kanssani,

mutta niin erilainen elämä.

Silmiini katsoen hän parahti:

"Haluaisin sanoa kaikille: 

 älkää koskaan 

käyttäkö huumeita!"

Viikkoja myöhemmin 

kuulin toisesta nuoresta

sairaalaan joutuneesta

yliannostuksesta

koomaan.

Nyt 

hänelle

järjestellään

valkoista arkkua.

Voiko raskaampaa

kannettavaa olla?

Niin viilsi viikate.

Aivan turhaan

liian aikaisin.

Jumala,

sydämeni itkee.

Voinko tehdä

jotakin?!

Puhuva timantti

 

Hytisin kylmästä

ja kivusta.

Juuri silloin

toit tielleni

timantin,

joka puhui:

Olet kallisarvoinen,

ainutlaatuinen,

syvällä salassa

kuumuudessa

hiottu.

Muuta ei tarvittu.

Lämpö valui

ylleni.

Tunsin, että

kipuni on

suuremmissa

käsissä.

Paluu juurille

 

Kaukaa olen palannut

rakkaisiin maisemiin takaisin

repussani paljon ennenkokematonta

uutta ja virkistävää

ehkä jotain jaettavaksi

toisillekin

Juureni syvällä

tämän maan mullassa

graniitin kanssa liitossa

ikiaikaisessa perinnössä

joka kestää tuimatkin tuulet

vaikka horjuttajia riittää

Kahden maan kansalainen

se on osani ja iloni

joka ei katoa

vaan kasvaa

kyynelistäkin

kiitollisuuden puussa

Piinaviikko

 

Minun piinaviikkoni:

viiltävä kipu

aamusta iltaan ja yöhön

tuska joka saa kyyneleet virtaamaan

ja kädet kurkottumaan

taivasta kohti.

Hajoanko näihin aaltoihin

vai jaksanko odottaa

pääsiäisaamun valoa.

Kiitän ja luotan:

Hänen haavoihinsa

on tämäkin kipuni

kätketty. 

Kukkii!

 

Katujen kivimuurit

polkujen pielet

ojien reunamat

kuivuneet jokiuomatkin

jostain syvältä salasta

saaneet versot vauhtiin

avautumaan nupuistaan

kaikenkirjavat kukat

jotta me uskoisimme jälleen:

talvi ei kestä ikuisesti

toivo kestää

Aavistus uudesta

Jos katseesi kohti jalkojasi

näet vain tämän: 

kuivaa hiekkaa

aalto toisensa jälkeen

ranta täyteen rypytettynä

kuin erämaata

astumatonta

Jos rohkeutesi riittää 

nosta pääsi:

erämaa iloitsee, hietikko riemuitsee

säteet leikkivät vaahtopäillä

kruunaten kevätpäivän

Sinut on nähty ja kuultu:

ennen kuin arvaatkaan

kukat peittävät maan

Ystäväni siellä kaukana

 

Meri vaahtosi päivä toisensa jälkeen

pulsaattoripesukoneen lailla

Mietin sinua, ystäväni

joka samanlaisessa myllytyksessä

olet joutunut kurkottamaan kaulaasi

päästäksesi vaahtopäiden yläpuolelle,

taistelemaan sormet verillä

aaltojen mukana vellovia kiviä 

ja kaikenlaista roskaa vastaan,

pinnistämään viimeiset voimasi

saavuttaaksesi lujan rannan.

Toivon

että muistit:

myrskyn jälkeen tulee aina

poutasää.