lauantai 18. helmikuuta 2023

Aavistus uudesta



Jos katseesi kohti jalkojasi
näet vain tämän: 
kuivaa hiekkaa
aalto toisensa jälkeen
ranta täyteen rypytettynä
kuin erämaata
astumatonta

Jos rohkeutesi riittää 
nosta pääsi:
erämaa iloitsee, hietikko riemuitsee
säteet leikkivät vaahtopäillä
kruunaten kevätpäivän

Sinut on nähty ja kuultu:
ennen kuin arvaatkaan
kukat peittävät maan








tiistai 14. helmikuuta 2023

Ystäväni siellä kaukana

 


Meri vaahtosi päivä toisensa jälkeen

pulsaattoripesukoneen lailla

Mietin sinua, ystäväni

joka samanlaisessa myllytyksessä

olet joutunut kurkottamaan kaulaasi

päästäksesi vaahtopäiden yläpuolelle,

taistelemaan sormet verillä

aaltojen mukana vellovia kiviä 

ja kaikenlaista roskaa vastaan,

pinnistämään viimeiset voimasi

saavuttaaksesi lujan rannan.

Toivon

että muistit:

myrskyn jälkeen tulee aina

poutasää. 



maanantai 16. tammikuuta 2023

Nautin pienistä asioista

 


Maitovaahto kahvin pinnalla

auringon läikässä

seesteisenä iltapäivänä

kun ei kiireen vilaustakaan

ei velvollisuuksien reppua

hartioita hiertämässä

ei kuljettujen kilometrien painoa

tai tekemättömien tehtävien


On

vain tämä 

hiljainen hetki

tumman paahdon maku

sokeripussi silmänruokana


eikä tarvita edes sanoja

vastapäätä istuvan kanssa



perjantai 6. tammikuuta 2023

Jos kaipaat jotakin muuta

 


Juhlat ovat ohitse
mutta mitä niistä muistat

kiirehdit pikalähettinä
jääkaapilta pöydän luo
tiskipöydän ääreen
hellan viereen
välillä pesit vessan
pyyhit lapsen nenän
kuivasit koiran tassut
pyyhkäisit pölyt kirjahyllystä
paistoit vielä torttuja pellillisen
valvoit kinkkua katsellen
katoit juhla-aterimet pöytään
kuulit jonkun lukevan jouluevankeliumin
katselit lasten riemua lahjoistaan
söit laatikollisen suklaata
kaaduit sänkyyn ennen kuin
enkelikellon kynttilät paloivat loppuun
 
erosiko juhlasi
 tavallisesta arjestasi
juokset silloinkin 
pää jalkojen jatkeena

entä sitten
kun korisi putoaa
ja kaikki keräämäsi
leviää kuin entiset eväät

Kuule
etsi yksinäisyyttä
rauhallista paikkaa
levähdä vähän

Kuule
mitä joulun lapsi
ja ristin Herra
sinulle tarjoaa: 
Rauhan,
 ei pelkoa.











keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Tarina puusta

 


Puu puhkesi kukkaan tuhansina hehkuvina nuppuina, jotka vähitellen avautuivat täyteen loistoonsa. Puu oli jo vanha, mutta se ei ollut vielä eloton. Yhä sen sisällä virtasi elämän voima, joka sai sen kukkimaan aina uudelleen ja uudelleen. Ei puu itse niitä kukkia saanut aikaan. Mutta se imi vettä ja ravinteita maasta, johon se oli istutettu. Puu käänsi oksansa valoa kohti ja tunsi, miten lämpö virtasi sen suoniin. Puu tunsi elämän. Kukat olivat vain merkki siitä, että elämä voitti taas kuivuuden. Vesi, valo ja ravinteet olivat puulle elinehto. Ilman niitä puu olisi ollut vain kasa kuollutta solukkoa. 

Kukat kukkivat aina aikansa, lakastuivat ja leijailivat lopulta puun juurelle lepoon. Puu ei itkenyt niiden perään, vaikka tunsikin haikeutta - olivathan ne olleet upeita ja ainutlaatuisia kukkia. Silti, puu tunsi jo aavistuksen, että pian olisi uusien kukkien aika, ehkä entistä hehkeämpien, ken sen tietäisi. Puu ei huolehtinut siitä; se keskittyi tehtäviinsä, jotka oli sille annettu. Lepo, voimien keruu. Kaikki ajallaan. Puu ujutti juuriaan yhä syvemmälle. Sitä hykerrytti ajatus uudesta keväästä, tuhansista kukista, jotka olivat tulossa, mutta nyt vielä salassa. Hämmästyttämisen taito oli puulla yhä tallessa. Silti - lahjaksi sekin oli saatu. 

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Mitä eniten toivon

 


Aina joulun aikaan 

niin moni meistä toivoo

rauhaa ja lepoa

kiireetöntä yhdessäoloa

kynttilänvaloa

hetkiä jolloin 

voi tuijotella liekkejä

antaa suklaan sulaa suussa


Ja mitä me usein saamme

kiirettä, huisketta

siivottuja ja siivoamattomia

paistumista uunin lämmössä 

kireitä katseita, kiukkuakin

turhaa ja tarpeetonta


Tänä jouluna

olen toivonut toisin

tietäen että joulu

ei synny tunnelmasta

ei herkkuruuista

ei edes suklaasta

ei lahjoista

- eikö?!


Tänä jouluna

eniten toivon

löytäväni reitin

siihen yksinkertaisuuteen

mistä ensimmäinen joulu

tullaan aina muistamaan:


tähtiyössä ilosanoma

oljille laskettu lapsi

lupaus toivosta

suurin lahja





keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Sorsan soraääniä

 


Oranssitossuinen

nappisilmäinen

metrin päässä kengistäni

kurkkuaan karautti 

rykäisi kuuluvasti

kerran ja toisenkin


tulkitsin Buongiornoksi

vaikka saattoihan se

sorauttaa:

anna leipää,

senkin turisti!