Kynttilöiden aika

 

    Jälleen kynttilöiden aika

tuoda lohtu pimeään

kantaa valo sisään

antaa ilon tulla

täyttää joka kolon

nurkan, pesän 

pienimmänkin.

Jälleen kynttilöiden aika

poistaa synkkyys

itsekkyys

täyttää mielet rauhalla

näyttää miten kauhalla

ystävyyttä ammennetaan

eikä lusikalla. 

Jälleen kynttilöiden aika 

johtaa luokse lapsosen

rakkaan, ainutlaatuisen

lapsen, jolla silmissään

viisaus, totuus, valo

talo leivän pesänään

Luoja itse isänään.

Kuihtuvakin puhuu

 

Kauneinkin

kuihtuu kerran

joskus elänyt

vain hetken verran

Ei päivien määrä

ei vuosien taakka

tee elämästä

arvokasta

Se 

kun saa

jotakuta koskettaa

sieluun saakka

Sillä

sellaisiksi meidät

jokainen on luotu:

tietämättämmekin

jopa kuihtuneena

toisiamme varten

Kaipuu

 

Syksy viileni yllättäen

jäi ikkunan vangiksi perhonen

ei löytänyt reittiä ulos

ei sisään

säntäili ryntäili

näkemättä mitään

kipuna tunsi lasisen esteen

pusersi pienen kyyneleen:

olen vanki

tahdon vapaaksi

Perhosen huokauksen

suurempi kuuli

reitin aukaisi

voimia lupasi

ja lauloi tuuli:

olet täysin vapaa

ei enää ahdistavaa

iloitse, lennä

kaunis perhonen

anna murheiden mennä

ole onnellinen

Vapauteen

 

Tunnelissani yritin juosta päästäkseni ulos

mutta pimeässä ei suuntaa eteen eikä taakse.

Näin vain kämmeneni pullistuneet suonet,

rypistyneet juonteet, sydämeni pelon.

Yhtäkkiä tunsin: joku kosketti kättäni

lämpimästi ja rohkaisevasti

kuiskasi: Olen tässä,

mitä tahdot että sinulle tekisin?

Ääni väristen vastasin:

Näytä minulle koko kuva.

Perillä, hän sanoi,

mutta nyt

autan sinut 

ulos täältä. 

Aukeaako?

 

Monia ovia 

olen kolkutellut,

monia ratkaisuja

miettinyt,

enkä kuitenkaan

tiedä,

aukeaako mikään.

Pieni levottomuus

velloo ajatuksissani,

ihmetys ja melkein

kärsimätön odotus.

Ehkä se onkin niin, 

että vasta jälkeenpäin

näkee tarkoituksen;

 vasta myöhemmin

ymmärtää,

miksi odottaminen

oli tärkeää.

Muuta en voi

kuin elää tätä hetkeä,

tämän päivän iloja 

ja kipuja,

vaikka kuinka

mieli tekisi

tiirailla

tulevaisuuteen. 

Ovella

seisovalle

ja kolkuttavalle

on luvattu

avata.

Hymyä

 

Laitoin aurinkovoidetta

hammasharjaan

tahnaa

jäi

poskille

hymyä ja hyväätuulta

koko päiväksi.

Niin viiltävä lähtö

Jossain etelän auringon alla

tapasin nuoren miehen,

 samaa kansaa kanssani,

mutta niin erilainen elämä.

Silmiini katsoen hän parahti:

"Haluaisin sanoa kaikille: 

 älkää koskaan 

käyttäkö huumeita!"

Viikkoja myöhemmin 

kuulin toisesta nuoresta

sairaalaan joutuneesta

yliannostuksesta

koomaan.

Nyt 

hänelle

järjestellään

valkoista arkkua.

Voiko raskaampaa

kannettavaa olla?

Niin viilsi viikate.

Aivan turhaan

liian aikaisin.

Jumala,

sydämeni itkee.

Voinko tehdä

jotakin?!