Joku lähtee, toinen jää

 

Jälleen maisema edessäni

utuinen, tarkasti piirtymätön

Odotan ja ihmettelen

sielläkö jossain 

seuraava etappi

Ja

kuitenkin

koko ajan

askeleeni vievät

minua hitaasti 

kiiruhtamatta

eteenpäin

Jossain

rannan ja horisontin välissä

selkeää avovettä 

kirkasta

Olen miettinyt

lähtijöitä

 kotiin kutsuttuja

ja niitä joiden lähtö 

on jo näkyvissä

Kunpa jokainen 

saisi olla valmis

hyvästelemään rakkaansa

luovuttamaan talonsa ja tavaransa

koko eletyn elämänsä

painamaan oven kiinni

viimeistä kertaa

kaipaamatta enää

elämätöntä elämää

niitä päiviä jotka jäivät välistä

tai joita ei lainkaan tullut

Kunpa jokainen

voisi lähtönsä hetkellä

tuntea olevansa hyvissä käsissä

iankaikkisissa

kuolemattomissa

Hiljaisuuden siunaus

 

Äänetön valo,

sen hentoinen kajo

kiteisen maiseman 

kietoo pehmeyteensä,

eikä tuuli laula,

eivät harakat naura.

On

vain tämä hetki

tämä talvinen retki

hiljaisuuden rannalle.

 ovi siunauksille. 

Valossa

hiljaisuudessa

tunnen,

että elän.

Toivoa on. 

Jouluaamun rauhassa

Ota käteen glögimuki,

torttu taikka pipari, 

sohvannurkkaan putoa,

anna mielen kutoa

ajatukset jouluiset

monisukupolviset

Beetlehemiin asti

- jo silloin mielen lasti

sopivasti kevenee 

ja olo kohenee!

 

Lehtisadetta

 

Hän on melkein seitsemän,

täynnä iloa elämän.

Hän juoksee lailla villivarsan

läpi koko puutarhan.

Hän ei kaipaa huvipuistoja,

vaan keräilee muita muistoja.

Lehtikasaan hyppää uudestaan,

saa lehdet ylleen satamaan.

Hän on lapsi luonnon ja auringon:

- Katso, tätä se elämä on!

Minä katson, mutta hyppää en,

hänen ilolleen vain hymyilen. 

Lapsi pieni vielä olet niin,

katson silmiisi viattomiin.

Mitä maailma tuokaan tiellesi,

paina tämä syvälle mieleesi:

avoin mieli ja lämpö sydämen

tuovat vierelle toisen ihmisen,

ja kun kaikessa luotat Jumalaan,

lehtisadetta riittää aina vaan.

Elämän värit

 

Tämä elämä

ei koskaan mustavalkoista,

vaan jokainen päivä

kirjava kuin syksyn lehdet.

Kaikki värit

nostavat sykettä

- tai rauhoittavat mielen.

Ilo ja kipu,

nauru ja huuto, 

keveys ja kyyneleet. 

Kiitos tästä päivästä

 

Tänään mieleni kiitollinen:

olen terve ja levännyt,

huilipäivän viettänyt,

pienistä onnellinen.

Jotkut päivät annetaan

- meille huolten täyttämille,

jopa säikäyttämille -

jolloin meitä kannetaan. 

Kuka, minne, miksi

Toisinaan maisema edessäni

sumea ja piirtymätön,

enkä tiedä, mihin astun

seuraavaksi. 

Epävarmuus jäytää sisintäni,

tuo tunne päättymätön,

joka vaivaa, vaikka nukun

aamuun asti. 

Vai etsinkö vain itseäni

tietämättä kuka olen,

miksi aina kasvettava

vahvemmaksi?

Miten monesti olen jo luullut

kasvaneeni aikuiseksi

viisaammaksi

valmiimmaksi -

ehkä jotain itseltäni salaan

ja aina alkuun palaan:

ei vieläkään siipiä selkään,

ja uutta yhäkin pelkään.

Ehkä kuitenkin pilvien takana

jossain lähellä tai kaukana

jotain uutta ja kaunista.

Näen sen,

kun kaikki on valmista.

Sitä odottelen.