Hän on melkein seitsemän,
täynnä iloa elämän.
Hän juoksee lailla villivarsan
läpi koko puutarhan.
Hän ei kaipaa huvipuistoja,
vaan keräilee muita muistoja.
Lehtikasaan hyppää uudestaan,
saa lehdet ylleen satamaan.
Hän on lapsi luonnon ja auringon:
- Katso, tätä se elämä on!
Minä katson, mutta hyppää en,
hänen ilolleen vain hymyilen.
Lapsi pieni vielä olet niin,
katson silmiisi viattomiin.
Mitä maailma tuokaan tiellesi,
paina tämä syvälle mieleesi:
avoin mieli ja lämpö sydämen
tuovat vierelle toisen ihmisen,
ja kun kaikessa luotat Jumalaan,
lehtisadetta riittää aina vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti