Kuka, minne, miksi

Toisinaan maisema edessäni

sumea ja piirtymätön,

enkä tiedä, mihin astun

seuraavaksi. 

Epävarmuus jäytää sisintäni,

tuo tunne päättymätön,

joka vaivaa, vaikka nukun

aamuun asti. 

Vai etsinkö vain itseäni

tietämättä kuka olen,

miksi aina kasvettava

vahvemmaksi?

Miten monesti olen jo luullut

kasvaneeni aikuiseksi

viisaammaksi

valmiimmaksi -

ehkä jotain itseltäni salaan

ja aina alkuun palaan:

ei vieläkään siipiä selkään,

ja uutta yhäkin pelkään.

Ehkä kuitenkin pilvien takana

jossain lähellä tai kaukana

jotain uutta ja kaunista.

Näen sen,

kun kaikki on valmista.

Sitä odottelen.