Kuinka helposti
livautankaan suustani
jotain sellaista,
jota hetken päästä kadun!
Tai alan ajatella kierosti
jostakusta lähimmäisestä
- ihan vain siksi, että
hän toimii eri tavalla kuin minä.
Meneekö ihmisellä koko elämä
jotta oppii olemaan ihmisiksi,
olemaan ihminen ihmiselle?
Murrosikäisenä kirjoitin päiväkirjaan:
Ihminen on ihmiselle susi.
Raamattu sanoo:
Ottakaa ketut kiinni, pienet ketut,
jotka viinitarhoja turmelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti