Auringon laskiessa
kuuntelen säveliä kaukomailta
ja mieli lentää
jonnekin
sinne,
missä ei
hyytävää tuulta,
liukkaita teitä,
räntäsateita.
Kaikkiin meihin
asetettu ikuinen kaipuu
jonnekin pois tästä ja täältä.
Eikä sitä kaipuuta
lopulta täytä mikään maa täällä,
vaan se on löydettävä
tähtien tuolta puolen.
Niin totta! Mieheni etsii sitä kaukomailta, minä oman nojatuolin uumenista (enkä koskaan saa kodista kylläkseni), mutta sitä samaa taidamme molemmat kaivata: paratiisia ja taivaallista kotia, jossa ei ikinä ole ikävä minnekään muualle.
VastaaPoista