Aamusumusta aurinkoon

 Aamusumu

pellon yllä 

joku tiellä 

kävelyllä

ajatuksin

jossain siellä

minne yllä

eivät katseet

kaipauksin

mieleen palaa

edesmenneet

hiukan salaa

valo voittaa

taivaltajan

aika koittaa

uuden majan

jossain siellä

minne yllä 

eivät katseet

Kurkottelua

 Kesäkuu on edennyt jo puoliväliin - kurkottelee siis loppuaan kohti. Pihalla kaikki on ryöpsähtänyt sellaiseen kasvuvauhtiin, ettei meikäläinen ikinä. Keltapäivänliljat varsinkin ovat tänä vuonna jostain syystä mahdottoman kukkaisia. Ne ovat tämän pihapiirin alkuperäiskasveja, joten saavat ollakin. Kurkottavat sekä taivaisiin että maan multaan ja peittävät polun niin, ettei meinaa mahtua puutarhuri kulkemaan. Silti saavat olla, nuo aurinkoiset. 

Yläpihalle tein kymmenkunta vuotta sitten kivikkopuutarhan, mutta jostain syystä se on nyt muuttunut niityksi. Päivänkakkarat ja uutena tulokkaana kissankellot vai mitkä lie kellot ovat vallanneet akileijojen kanssa polun varren toisesta päästä. Kauniita ovat nekin, joten saavat ihan rauhassa kurkotella minne haluavat. Pääasia että kukkii. Sillä filosofialla mennään tässä pihassa. 

No, on kivikkopuutarhasta jotain jäljellä: nämä viime syksynä istuttamani mehitähdet. Maksaruohot ovat alkuperäiskasveja myös, joten nekin saavat loistaa kilpaa auringon kanssa. 

Muuallakin pihassa on kaikenlaista outoa. Kasvit nyt tuntuvan vähät välittävän minun mielipiteistäni, missä niiden pitäisi kasvaa. Ne päättävät omat paikkansa, ja ilmestyvät milloin mihinkin. Mutta edelleen pääasia on, että kasvavat ja kukkivat. Hieman villiksi on mennyt tämä meno...

Uusia tulokkaita viime kesän jälkeen ovat mm. tämä maata nopeasti peittävä peippi ja alakuvan lupiini, joka on sitä parempaa sorttia, ei siis mikään viholliskasvi. Ostin sen viime kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumasta erään salolaispuutarhan taimimyynnistä, ja hyvin on lähtenyt kasvuun. 

Ruukuissakin kukkii ihanasti. Pelargoniat tykkäävät kasvihuoneen tarjoamasta sateensuojasta, ja viihtyvät siellä chilin, paprikan, tomaattien ja ananaskirsikan seurassa. Portaanpielessä neilikan kaverina on uusin ostokseni valkokukkainen daalia, jonka toivottavasti saan kukitettua seuraavanakin kesänä. 

Aurinkoisia kesäpäiviä juuri sinulle! Nautitaan nyt lämpöaallosta - ei sitä enää marraskuussa ole...

Niin paljon mistä iloita

 Tänään 

äitienpäivänä

katson ympärilleni

ilo täyttää mieleni

kukkasista

kevään vihreydestä 

linnunliverryksestä

poutapilven vaeltelusta

kevättuulen raikkaudesta

metsän vakaasta kohinasta

tuoksujen sinfoniasta

rakkaiden läsnäolosta

suurella sydämellä tehdyistä herkuista

hymyistä nauruista haleista

siunauksen toivotuksista

30 vuotta sitten

ensimmäistä kertaa 

sain juhlia äitinä oloa

monet muistot vuosien varrelta

yhä nostavat hymyn huulille

voi poikaset teitä

Joku lähtee, toinen jää

 

Jälleen maisema edessäni

utuinen, tarkasti piirtymätön

Odotan ja ihmettelen

sielläkö jossain 

seuraava etappi

Ja

kuitenkin

koko ajan

askeleeni vievät

minua hitaasti 

kiiruhtamatta

eteenpäin

Jossain

rannan ja horisontin välissä

selkeää avovettä 

kirkasta

Olen miettinyt

lähtijöitä

 kotiin kutsuttuja

ja niitä joiden lähtö 

on jo näkyvissä

Kunpa jokainen 

saisi olla valmis

hyvästelemään rakkaansa

luovuttamaan talonsa ja tavaransa

koko eletyn elämänsä

painamaan oven kiinni

viimeistä kertaa

kaipaamatta enää

elämätöntä elämää

niitä päiviä jotka jäivät välistä

tai joita ei lainkaan tullut

Kunpa jokainen

voisi lähtönsä hetkellä

tuntea olevansa hyvissä käsissä

iankaikkisissa

kuolemattomissa

Hiljaisuuden siunaus

 

Äänetön valo,

sen hentoinen kajo

kiteisen maiseman 

kietoo pehmeyteensä,

eikä tuuli laula,

eivät harakat naura.

On

vain tämä hetki

tämä talvinen retki

hiljaisuuden rannalle.

 ovi siunauksille. 

Valossa

hiljaisuudessa

tunnen,

että elän.

Toivoa on. 

Jouluaamun rauhassa

Ota käteen glögimuki,

torttu taikka pipari, 

sohvannurkkaan putoa,

anna mielen kutoa

ajatukset jouluiset

monisukupolviset

Beetlehemiin asti

- jo silloin mielen lasti

sopivasti kevenee 

ja olo kohenee!

 

Lehtisadetta

 

Hän on melkein seitsemän,

täynnä iloa elämän.

Hän juoksee lailla villivarsan

läpi koko puutarhan.

Hän ei kaipaa huvipuistoja,

vaan keräilee muita muistoja.

Lehtikasaan hyppää uudestaan,

saa lehdet ylleen satamaan.

Hän on lapsi luonnon ja auringon:

- Katso, tätä se elämä on!

Minä katson, mutta hyppää en,

hänen ilolleen vain hymyilen. 

Lapsi pieni vielä olet niin,

katson silmiisi viattomiin.

Mitä maailma tuokaan tiellesi,

paina tämä syvälle mieleesi:

avoin mieli ja lämpö sydämen

tuovat vierelle toisen ihmisen,

ja kun kaikessa luotat Jumalaan,

lehtisadetta riittää aina vaan.