Viivyttelen kesää

Joko se jäi taakse

kultainen kesä

virvoittavat vedet

kauniit kukkaset

lempeät tuulet

omenapuun oksien suhina

riippumaton ainoana äänimaailmana

sininen taivas kaiken yllä

En vielä päästä irti kesästä

vaikka työt ovat alkaneet

sadonkorjuu pitkällä

pilvet matalalla

sade ja tuuli

kavereina

Sumuisista aamuista

kerään kaiken valon

kastepisaroista poimulehdellä

Nautin elämästä

joka minulle on lahjana

annettu.

Voimia

Jokainen vihreä lehti

nuokkuva nuppu

kesää hehkuva kukka

on viesti Luojaltamme:

toivoa on yhä. 

Jokaisen kuihtuvan kukan myötä

olen saanut kokea 

elämän ihmeen.

Jokainen kukka ja lehti

antaa voimia

jaksaa silloinkin,

kun lumi ja jää

peittävät kaiken alleen. 

Jonain päivänä kukkii

jälleen. 

Tänään

Ristinpuu

ikiaikainen

yhä julistaa

- eikä sitä voi

 vaientaa -

suorastaan

 huutaen

Anteeksianto

on mahdollinen

Sinulle tarjolla

rauha ja vapaus

katkeruudesta, kateudesta,vihasta 

 ja kaiken vanhan painolastista

Voiko mitään

sen suurempaa

kukaan koskaan

meille syntisille

tarjota ihan 

ilmaiseksi

Miksi en siis

ottaisi vastaan

sitä kiitollisena

Tilkkutäkkiä

Toisinaan päiväni 

kuin kokoaisin palapeliä

tai kirjavaa tilkkutäkkiä,

niin paljon kaikkea,

että millään ei ehdi mitään

eikä edes sitä vähää,

mitä ainakin haluaisin.

Olemisen ja tekemisen

loputon ristiriita,

miten olla ja elää,

mitä tehdä,

että 

ei

vain

unohtaisi

elää

kaiken sen

suorittamisen

ja alituisen ravaamisen

täyttäessä päivät aamusta iltaan.

Ja kun vain yhdet jäljet hiekkaan jää,

silloin tiedän että

lepään Hänen sylissään.

Unohdan vaatimukset,

katselen horisonttiin hiljaa.

Ei pelkkä valo, vaan myös lämpö

Jonain toisena

päivänä aurinkoisena

joku tässä istuskellen

käsivartensa kalpeat 

kohti paahdetta ojennellen

tuntee lämmön viipyilevän

sisintäänkin hyväilevän

hyisen kylmän pois jo menneen

jään jo viimeisenkin sulaneen

Vasta lämpö valon myötä

tekee meissä sulatustyötä

Joulun rauhaa

Ovi jouluun avautuu,

rauha taloon laskeutuu,

alkaa juhla ilon, valon,

riemu täyttää pikku talon.

Hiljaa tänään sytytän

pöydälleni kynttilän,

näen heidät, jotka poissa,

rakkaat muistilokeroissa

aivan kuin he oisi täällä

tämän saman mäen päällä

joulujuhlaa viettämässä

kanssa meidän elämässä. 

Kiitos nousee sydämestä

kaiken hyvän kyllyydestä,

enemmän kuin toivoin, sain

lahjakseni Luojaltain. 

Joulurauhaa!

1. joulukuuta

Vihdoin 

se kutkuttava tunne

kuin aloittaisi uuden 

palapelin.

Katson

kynttilän liekkiä

lasin kimallusta

varjojen leikkiä

hiljaisuutta.

Kiireelle 

en anna valtaa.