Tilkkutäkkiä

Toisinaan päiväni 

kuin kokoaisin palapeliä

tai kirjavaa tilkkutäkkiä,

niin paljon kaikkea,

että millään ei ehdi mitään

eikä edes sitä vähää,

mitä ainakin haluaisin.

Olemisen ja tekemisen

loputon ristiriita,

miten olla ja elää,

mitä tehdä,

että 

ei

vain

unohtaisi

elää

kaiken sen

suorittamisen

ja alituisen ravaamisen

täyttäessä päivät aamusta iltaan.

Ja kun vain yhdet jäljet hiekkaan jää,

silloin tiedän että

lepään Hänen sylissään.

Unohdan vaatimukset,

katselen horisonttiin hiljaa.