Kun taivas koskettaa
peilipintaa heijastuksillaan,
hiljaisuus kietoo minut,
rannalta katsojan,
lämpimään viittaan.
Hetki on liikkumaton,
syvä ja pyhä,
ajaton.
Pääsky
viistää veden pintaa,
piirtää kiemuransa peiliin
silkasta elämisen riemusta
muuttoa murehtimatta.
On nyt.
Hitunen 2024
Upeat maisemakuvat ♡
VastaaPoistaVoi kun minä ihminen oppisin pääskysen pidäkkeettömän elämisenriemun! Kaunis on runosi.
VastaaPoistaPilvien piirroksia jaksan väsymättä ihailla - niin taivaalla kuin veden pinnassa!!
VastaaPoistaKiitos runosta ja upeista kuvista!
Hieno runo ja ihanat kuvat!
VastaaPoistaKiitos Suvi, Vanha rouva, Repolainen ja Sara! Kommenttinne ilahduttavat todella ja piristävät sairauslomalaisen päivää.
VastaaPoistaKaunista sanoitusta, ja kuva myös☀️
VastaaPoista