Seison jälleen rannalla
horisonttiin tuijotellen
ihmetellen elämää
jonka sain
lahjaksi
Miten monet kerrat
olen rannalla seissyt
erilaisella samanlaisella
katsonut ja kaivannut
jotakin
jonka tiedän olevan
mutta en vielä näe
Jonakin päivänä
ehkä auringonnousussa
saavun viimeiselle rannalle
nähdäkseni sen
minkä tiesin odottavan
enkä kuitenkaan
edes aavistanut
miten ihmeellinen on
uusi aamu
Hitunen 2024
Olen jo kahdesti aiemmin käynyt lukemassa runosi... sen tunnelmoivan alun, kehittyvän jatkon, mutta jotenkin niin "viimeisen" lopun, etten ole osannut sanojani pukea kommentiksi!! Tämä runo antaa paljon, mutta myös ottaa... ajatuksia... ja saan syventymään!! Kiitos - sinulla on taito käsitellä sanoja! Kaunista kesää, niin mieleen kuin ympäröivään luontoon!!
VastaaPoistaGreat blog
VastaaPoistaPlease read my post
VastaaPoista❤️
VastaaPoistaKaunis teksti, kauniit kuvat 🤍
VastaaPoista