Kaukaa olen palannut
rakkaisiin maisemiin takaisin
repussani paljon ennenkokematonta
uutta ja virkistävää
ehkä jotain jaettavaksi
toisillekin
Juureni syvällä
tämän maan mullassa
graniitin kanssa liitossa
ikiaikaisessa perinnössä
joka kestää tuimatkin tuulet
vaikka horjuttajia riittää
Kahden maan kansalainen
se on osani ja iloni
joka ei katoa
vaan kasvaa
kyynelistäkin
kiitollisuuden puussa
Hienot kuvat ja runo! Oletteko ehkä palanneet maailmalta kotiin?
VastaaPoistaKiitos! Kotona ollaan liki puolen vuoden reissun jälkeen.
PoistaKuinka voitkaan aina löytää ja kuvata niin sopivat ja puhuttelevat kuvat runoihisi.
VastaaPoistaVahvat juuret kantaa maailmalla ja missä tahansa....
Kaunista kevättä niin sieluun kuin ympäristöön toivotan!!
Kiitos, Repolainen! Usein runoni syntyvät kuva edellä eli ensin on kuva, siitä syntyy runo, ja siksipä ne sopivat yhteen.
PoistaMahtavat juuret .. kuten sinullakin.
VastaaPoistaKiitos, Maatuska!
Poista