Maitovaahto kahvin pinnalla
auringon läikässä
seesteisenä iltapäivänä
kun ei kiireen vilaustakaan
ei velvollisuuksien reppua
hartioita hiertämässä
ei kuljettujen kilometrien painoa
tai tekemättömien tehtävien
On
vain tämä
hiljainen hetki
tumman paahdon maku
sokeripussi silmänruokana
eikä tarvita edes sanoja
vastapäätä istuvan kanssa
Sokeripussin kauniit kirjaimet... vaahdon pehmeys... melkein tunnen maun huulillani ja lipaisen kielelläni vaahtoa.... tuoksu puuttuu!
VastaaPoistaVoi, kun voisikin tuoksua lähettää kuvien mukana ;)
PoistaArjen pienistä asioista nauttimista kannattaisi jokaisen harjoitella.
VastaaPoistaNiinpä! Tuota olen joutunut itsekin opettelemaan viime vuosina.
PoistaKaunis postaus, viisaita ajatuksia <3
VastaaPoistaKiitos, Tarja!
Poista