Kaarna kertoo

 

Kaupungin muurien ulkopuolella

istun kivipenkillä

katson hienoja rakennuksia

mutta näen kaarnaisen kyljen

ikivanhan männyn

kuuntelen kaarnan puhetta:

eivät ihmiskädet minua

rakentaneet,

eivät halanneet,

eivät kuvanneetkaan,

mutta silti

enemmän elämää

enemmän toivoa

kun näet minut

kuivan kylkeni

tiedäthän:

 sisälläni virtaa

elämä

en ole kuollut

tunnen vielä

monet tuulet

ja paisteet

niin kuin sinäkin

hyvä että pysähdyit

kuuntelit

jaoit tämän hetken