torstai 17. marraskuuta 2022

Kaarna kertoo

 


Kaupungin muurien ulkopuolella

istun kivipenkillä

katson hienoja rakennuksia

mutta näen kaarnaisen kyljen

ikivanhan männyn

kuuntelen kaarnan puhetta:


eivät ihmiskädet minua

rakentaneet,

eivät halanneet,

eivät kuvanneetkaan,

mutta silti

enemmän elämää

enemmän toivoa

kun näet minut

kuivan kylkeni


tiedäthän:

 sisälläni virtaa

elämä

en ole kuollut

tunnen vielä

monet tuulet

ja paisteet

niin kuin sinäkin


hyvä että pysähdyit

kuuntelit

jaoit tämän hetken


1 kommentti:

  1. Hieno kuva ja runo, kiitos tästä! Niin se kaarna voi alkaa kertoa omaa tarinaansa.

    VastaaPoista