Korsi kalliolla

Nämä tuuliset rannat

joskus niin viimaisia,

että vahvinkin korsi taipuu. 

Entinen ehdottomuus karisee,

inhimillisyys erehdyksineen

saa nöyrtymään vahvemman edessä.

Silloin, kun nokka melkein viistää maata,

terälehtien kauneus haalistuu ja

usko omaan vahvuuteen horjuu -

voi, kunpa silloin muistaisimme, 

että kallio allamme kestää. 

Ei se sieltä mihinkään katoa,

vaikka joskus irtohiekkaan haututuukin. 

Ja sitten, kun raikkaat vedet huuhtovat kallion pintaa,

kaikki irtonainen ja turha häviää.

Jää vain itse kallio, 

luja ja lämmin.