maanantai 18. syyskuuta 2017

Korsi kalliolla


Nämä tuuliset rannat
joskus niin viimaisia,
että vahvinkin korsi taipuu. 
Entinen ehdottomuus karisee,
inhimillisyys erehdyksineen
saa nöyrtymään vahvemman edessä.

Silloin, kun nokka melkein viistää maata,
terälehtien kauneus haalistuu ja
usko omaan vahvuuteen horjuu -
voi, kunpa silloin muistaisimme, 
että kallio allamme kestää. 
Ei se sieltä mihinkään katoa,
vaikka joskus irtohiekkaan haututuukin. 
Ja sitten, kun raikkaat vedet huuhtovat kallion pintaa,
kaikki irtonainen ja turha häviää.
Jää vain itse kallio, 
luja ja lämmin.


tiistai 12. syyskuuta 2017

Myrskyssä


Myrskyt ovat väistämättömiä.
Ne tulevat ja menevät,
sateet, tuulet, tulvat
ja lehdet lentävät.
Elämän pienet ja isot tyrskyt
sekoittavat arjen, vievät voimat. 

Voi, kunpa silloin voisin kuulla
ne sanat, joilla eräskin myrsky tyyntyi:
"Vaikene ja ole hiljaa!"
Jeesus teki sen kauan sitten
ja tekee yhä edelleen.
Sinulle ja minulle,
jos vain huudamme
häntä avuksi. 

Psalmissa 50 sanotaan:
"Avuksesi huuda minua hädän päivänä,
niin minä tahdon auttaa sinua,
ja sinun pitää kunnioittaman minua".


torstai 7. syyskuuta 2017

Hiljaisuus puhuu


Kaiken kiireen ja hälyn keskellä
meitä kutsutaan hiljentymään.
Korvat ja silmätkin 
kaipaavat välillä täydellistä lepoa.
Sulje some, silmät myös,
anna ajatusten lentää vapaana,
nauti hiljaisuudesta. 

Voi olla, että kuulet jotain,
mitä et koskaan uskonut kuulevasi. 
Ehkä saat kuulla hiljaisuudessa
Jumalan äänen. 
Lempeän, rakastavan, armollisen. 
Ja Hän, joka huolehtii kukista ja perhosista,
kantaa myös sinua.



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Erikoinen perintö


Meille on luvattu ihmeellisiä asioita.
Jokaiselle, joka tahtoo uskoa.
Ja minä uskon, että nämä eivät ole
mitään turhia lupauksia,
vaan ne oikeasti toimivat,
vaikka ovatkin tuhansia vuosia vanhoja. 

" Kun oikeus on sinun perustuksesi, 
sinä kestät.
Olet kaukana sorrosta,
sen uhka ei sinuun yllä,
olet vapautunut pelosta,
ei se enää sinuun pysty.
Jos joku hyökkää kimppuusi,
minä en häntä auta. 
Joka hyökkää kimppuusi,
se sortuu jalkojesi juureen...
jokainen ase, joka taotaan sinua vastaan,
on oleva tehoton.
Jokaisen kielen, joka käy sinua syyttämään,
sinä osoitat valehtelijaksi.
Tämä on Herran palvelijoiden perintöosa.
Minä annan heille siihen oikeuden, 
sanoo Herra. 

(Raamattu, Jesaja 54:14-15, 17)






torstai 31. elokuuta 2017

Vuoret väistykööt


"Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan,
ja kalleudet kätköistään, 
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala."
(Raamattu, Jes. 45:3-4)

Ei niin suurta vuorta,
etteikö sen mahti murenisi,
kun Jumalamme puuttuu asioiden kulkuun. 
Silloin myös lukitut ovet aukeavat,
ja sinä saat kulkea vapaana
uusiin maisemiin.


tiistai 29. elokuuta 2017

Kylttien kertomaa

Tunnetko joskus olevasi...


... tai oletko ihan hukassa??


Voi olla, että lähelläsi on jossain...


... tai tällainen...


... sillä varsinkin minunkaltaiseni...


... voi tarvita välillä lepoa aurinkoisella...


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Laulu Suomelle


Elokuisessa illassa torintäysi ihmisjoukko
sai laulaa kunniaa ja ylistystä Luojalleen
kiitollisena suomalaisuudesta
- mikä vapaus ja ilo!

"Miksi, Suomi, olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet,
älä pelkää, Jumala ei hylkää",
lauloimme sydämestämme
sateenkaaren värittäessä iltataivasta. 



perjantai 25. elokuuta 2017

Ei epätoivolle!


Koko viikon on ajatuksissani ollut
yksi jae Raamatusta. 
Se sama, mistä niin monesti ennenkin
olen saanut lohtua ja voimaa
juuri silloin, kun tuntuu, 
että maailman murheet paiskautuvat
vasten kasvoja kuin märkä rätti
ja sumentavat näkyvyyden. 

"Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille, 
en sellaista, jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
(Jeesus, Johanneksen evankeliumi 14:27)



maanantai 21. elokuuta 2017

Niin paljon


Tyyni peilipinta
joskus rikkoutuu,
poutataivas katoaa
yön mustaksi muuttuu. 
Niin paljon joka päivä
maailmassa tapahtuu.

Se, mikä kestää,
sitä ei voi mikään
eikä kukaan estää
länteen tai itään
etelään, pohjoiseen
kaikkialle leviämästä .



torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä jää


Joskus maisema edessäsi
on tyynen rauhallinen,
taivaanranta kenties
kevyesti pilvinen.

Kunnes...


... taivas synkkenee, aallot kasvavat
ja uhkaavasti  venettäsi keikuttavat.
"Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky.
Aallot löivät yli veneen,
mutta Jeesus nukkui."
(Raamattu, Matt.8:24)

Ehkä sinusta tuntuu,
että juuri silloin, kun eniten 
tarvitsisit apua, Jeesus nukkuu. 
Mitä silloin jää, mihin turvautua?
Mikä ei sittenkään petä, ei muutu,
vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei, Jeesus ei sittenkään nuku.


Yhä seisoo kalliolla risti,
jonka sanoma on ikiaikainen:
"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
(Raamattu, Jes. 53:5)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesätapaaminen


On kaunis kesäilta rantasaunalla.
Muutaman kaljan nauttinut suomalaismies
 muuttuu kumman puheliaaksi
tuntemattomienkin seurassa.
Kertoo sukunsa tarinan,
kehuu poikansa etevyyttä,
kuvailee sairautensa,
kertoo senkin, että
lääkäri on luvannut
alle puoli vuotta elinaikaa,
ja kysyy lopulta:
"Kerroppa, onko tuolla ylhäällä ketään?"

Ja minähän kerron.
On siellä Hän,
joka on kiinnostunut
meistä jokaisesta
täällä alhaalla.
Ja joka on luvannut
ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo Häneen. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirkossa taivasalla


Sunnuntaiaamupäivään kauniissa maalaismaisemassa
kaikuivat kansanlaulujen sävelin kauniit 
ja puhuttelevat sanat:



Kirkkokansa lauloi sydämen kyllyydestä:

Tämän hetken annoit meille.
Ilon laitoit sydämiin.
Heikoille ja eksyneille
näytit portit taivaisiin.

Kiittää tahdon Jeesuksesta.
Aina kanssamme on hän.
Joka päivä armo riittää,
kantaa halki elämän. 

(Sanat Anna-Mari Kaskinen,
sävelmä Kotimaani ompi Suomi)


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ystävät kuin kukkaset


Ystävät ovat kuin kukkaset puutarhassa;
toiset ovat pieniä, toiset suurempia,
toiset reheviä, toiset selkeän yksinkertaisia,
jotkut hillittyjä, jotkut räiskyvän rempseitä.
Kaikki kuitenkin puutarhurille
tärkeitä ja rakkaita.
Ilman kukkia puutarha olisi
- no, ei se olisi oikeastaan puutarha.

Niin kuin puutarha tarvitsee kukkasensa,
niin ihminenkin tarvitsee ystäviä. 
Voi, miten kiitollinen olen,
kun minulla on ystäviä,
joiden kanssa voi jakaa
ikimuistoiset hetket,
joskus jopa
kokopäiväretket.
Jaettu ilo tai suru yhdistävät,
jaettu pelkokin puolittuu
yhdessä ystävän kanssa.


torstai 29. kesäkuuta 2017

Onnelliset kulkee...

... lätäköiden yllä, laulaa Juha Tapio. 
Tänään ei ollut lätäköitä, 
vaan yksi kesän aurinkoisimmista päivistä.
Torilla vastaan tuli iäkäs tuttumme, leskirouva,
joka meidät käsi kädessä kävelevät nähdessään tokaisi:
Täällä ne onnelliset kulkee!


Niin,
eihän tätä onnea ja elämäniloa
pysty kätkemäänkään
tai ei ole siihen tarvettakaan.
Yhdessä olemme tallanneet
myötä- ja vastamäet,
katsoneet maisemaa pilvien yläpuolelta
ja meren pinnan alapuolelta,
jakaneet arjen ja juhlan.
Miten kiitollisia olemmekaan
mieheni kanssa toinen toisistamme,
ja muistamme sen usein sanoa 
toisillemme myös ääneen. 




lauantai 24. kesäkuuta 2017

Valoa ja lämpöä


Juhannuspäivä pimeni sateiseksi illaksi,
mutta lenkki raikkaassa ulkoilmassa piristi silti.
Pohjolan kesä on yleensä valoisa,
vaikka lämmön kanssa on vähän niin ja näin.
Keskikesällä luonnon kauneus jaksaa ihastuttaa
aamusta iltaan ja yöhön asti,
illalla viimeisenä yläkerran ikkunasta
ihailen kaunista luontoa talomme ympärillä. 

***

Kuuntelin päivällä radiosta koskettavaa puhetta,
jossa maahanmuuttajanainen kertoi elämästään,
joka muuttui radikaalisti hänen löydettyään uskon Jeesukseen.
Hänen oma äitinsä hylkäsi hänet täysin, samoin muu suku,
joka ehdotti naisen aviomiehelle vaimon hylkäämistä
- tai tappamista. 
Onneksi mies ei suostunut suvun ehdotuksiin,
ja nyt tuo pariskunta palvelee yhdessä 
elävää Jumalaa ja levittää ilosanomaa muillekin. 
Mietin, miten erilaista voi olla elää kristittynä,
mutta silti jokainen meistä voi levittää ympärilleen
Kristuksen valoa ja lämpöä,
jota tämä maailma niin kipeästi tarvitsee. 



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Odottamisen vaikeus ja ilo


Miten usein löydänkään itseni
kärsimättömänä kipuilemasta,
kun pitäisi jaksaa odottaa!
Odottaminen
on läksy,
jonka oppiminen 
voi kestää koko elämän.
Miksi en huomaa odottaessani,
että voisin ihailla maisemia,
nähdä kaiken kauneuden
siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:
"... ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä näänny,
he vaeltavat, eivätkä väsy."
(Raamattu, Jesaja 40:31)



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Oma maa mustikka


Etelän kukkaloisto
vaihtui oman pihan ihanuuksiin.
Mitä enemmän maailmalla reissaan,
sitä vakuuttuneempi olen siitä,
että vanha sanonta pitäisi kääntää päälaelleen.
Minulle muu maa on mansikka,
se makea ja kesän ensimmäinen herkku,
mutta oma maa on mustikka,
se terveellinen ja niin suomalainen.
Kiva on nähdä maailmaa, 
mutta aina niin ihana on palata kotiin.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Aurinkoenergiaa


Miten kiitollinen taas olenkaan,
kun sain nähdä taas tuon ihanan maan,
ja astella verkkaan hiekkarannoilla, 
kulkea kapeilla kivikaduilla.
Sain tuntea lämmön auringon,
kerätä "reppuun" sitä varaston,
jotta jaksan taas sateet kotimaan
- silti mieli palaa Espanjaan. 



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Loman kynnyksellä


Olkoon kylmä ja kolea,
olkoon pilviä paljon,
ei sekään haittaa, sillä
Suvivirttäkin on jo veisattu.
Niin, ja pilvien takana on aina
kirkas taivas valoa täynnä.

Työntäyteinen kevät
on viimeistä niittiä vaille
valmiiksi saatettu
ja loma on askeleen päässä.
Kutkuttava tunne vatsanpohjassa
tietää seikkailuja siellä ja täällä. 
Kiitollisuus menneestä ja 
toisaalta tulevasta vapaasta
saa sydämen sykkimään onnesta.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Iloa etsimässä


Mistä löytää ilo,
kun kipu kalvaa, vettä sataa,
mieli on mustana tai muuten vain murjottu?
Arjen pienistä asioista;
lapsen viestistä, päivän lehdestä,
kuumasta kupillisesta, puhtaan pyykin tuoksusta,
hiljaisuudesta huoneessa.
Ja lopulta tästä tietoisuudesta:

Ilo Herrassa on minun voimani.
(Raamatun Nehemiaa 8:10 mukaillen)

Ja tästäkin sen ilon löytää, väreistä ja ilmeistä
(taideteos jossain Gennesaretin järven rannalla):


maanantai 29. toukokuuta 2017

Avautumaton


Aina ei juuri se ovi aukeakaan,
jonka luona kolkutan ja
 yritän päästä oven toiselle puolelle. 
Joskus on hyväksyttävä,
että odottaminen jatkuu,
tai sitten on etsittävä joku toinen ovi. 

"Elämäänsä tyytyväinen on rikas"
on joku joskus sanonut. 
Niinpä tässä ja nyt on hyvä,
eikä avautumaton ovi haittaa. 

Uusia ovia etsiessä voi vaikka ihailla
vanhan kauneutta.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linnuista oppia


"Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää."


Liki 150 vuotta vanhat laulun sanat
ovat yhä ajankohtaiset ja sopivat. 
Muutama päivä sitten katsoin kahtakin lintua,
jotka eivät olleet oksalla eivätkä edes puussa.
Kirjosieppo ja talitintti härnäsivät toisiaan ensin ilmassa,
sitten siirtyivät nurmikolle tositoimiin ja höyhenet pöllysivät.
Eikä siinä kyllä laulusta, saati kauniista laulusta, ollut tietoakaan,
vaan melkoinen mekkala oli muuten, kun lintuset samasta pesäpuusta
ilmeisesti kisailivat ja toisiaan höykyttivät. 
Sellaisiahan mekin ihmiset olemme, 
vaikka voisimme olla myös tuon laulun linnun kaltaisia.  

"Kai kaikilla päivillä murheensa on, 
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna
- mä kalliimpi lintuja taivaan."

(Sigismund Chr. Dick, 1868)

torstai 25. toukokuuta 2017

Voikukkaonnea


Pienen tytön kiharat 
melkein poskille liimautuvat,
vähän isomman pojan  posket
innosta hehkuvat pikku kätösten poimiessa
sylit täyteen alkukesän keltaista voikukkakultaa. 
Katselen heitä terassilta, 
siunaan kummankin elämää 
ja rukoilen varjelusta heidän leikeilleen.
Kunpa tämä voikukkaonni kestäisi
ja pyyhkisi pois kaiken katalan,
mitä nämä pienet ihmiset
ovat jo elämässään 
kokeneet. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Hetkistä elän


Sininen taivas kattojen yllä
aurinko ja pikku pilvet,
siinä alkutahdit kesälle.
Työkiireet pieneksi hetkeksi
hellittäneet, 
Hengitän syvään
kesän tuoksua.
Nautin pienistä hetkistä,
tikan koputtelusta,
tuomen kukista
tuulessa heiluvista,
siitäkin, kun saa upottaa
kädet kasvimaan multaan. 
Silloin unohtuvat kivut ja surut.
Luotan, että meistä pidetään huolta
kaikkina elämämme päivinä.