torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä jää


Joskus maisema edessäsi
on tyynen rauhallinen,
taivaanranta kenties
kevyesti pilvinen.

Kunnes...


... taivas synkkenee, aallot kasvavat
ja uhkaavasti  venettäsi keikuttavat.
"Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky.
Aallot löivät yli veneen,
mutta Jeesus nukkui."
(Raamattu, Matt.8:24)

Ehkä sinusta tuntuu,
että juuri silloin, kun eniten 
tarvitsisit apua, Jeesus nukkuu. 
Mitä silloin jää, mihin turvautua?
Mikä ei sittenkään petä, ei muutu,
vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei, Jeesus ei sittenkään nuku.


Yhä seisoo kalliolla risti,
jonka sanoma on ikiaikainen:
"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
(Raamattu, Jes. 53:5)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesätapaaminen


On kaunis kesäilta rantasaunalla.
Muutaman kaljan nauttinut suomalaismies
 muuttuu kumman puheliaaksi
tuntemattomienkin seurassa.
Kertoo sukunsa tarinan,
kehuu poikansa etevyyttä,
kuvailee sairautensa,
kertoo senkin, että
lääkäri on luvannut
alle puoli vuotta elinaikaa,
ja kysyy lopulta:
"Kerroppa, onko tuolla ylhäällä ketään?"

Ja minähän kerron.
On siellä Hän,
joka on kiinnostunut
meistä jokaisesta
täällä alhaalla.
Ja joka on luvannut
ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo Häneen. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirkossa taivasalla


Sunnuntaiaamupäivään kauniissa maalaismaisemassa
kaikuivat kansanlaulujen sävelin kauniit 
ja puhuttelevat sanat:



Kirkkokansa lauloi sydämen kyllyydestä:

Tämän hetken annoit meille.
Ilon laitoit sydämiin.
Heikoille ja eksyneille
näytit portit taivaisiin.

Kiittää tahdon Jeesuksesta.
Aina kanssamme on hän.
Joka päivä armo riittää,
kantaa halki elämän. 

(Sanat Anna-Mari Kaskinen,
sävelmä Kotimaani ompi Suomi)


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ystävät kuin kukkaset


Ystävät ovat kuin kukkaset puutarhassa;
toiset ovat pieniä, toiset suurempia,
toiset reheviä, toiset selkeän yksinkertaisia,
jotkut hillittyjä, jotkut räiskyvän rempseitä.
Kaikki kuitenkin puutarhurille
tärkeitä ja rakkaita.
Ilman kukkia puutarha olisi
- no, ei se olisi oikeastaan puutarha.

Niin kuin puutarha tarvitsee kukkasensa,
niin ihminenkin tarvitsee ystäviä. 
Voi, miten kiitollinen olen,
kun minulla on ystäviä,
joiden kanssa voi jakaa
ikimuistoiset hetket,
joskus jopa
kokopäiväretket.
Jaettu ilo tai suru yhdistävät,
jaettu pelkokin puolittuu
yhdessä ystävän kanssa.


torstai 29. kesäkuuta 2017

Onnelliset kulkee...

... lätäköiden yllä, laulaa Juha Tapio. 
Tänään ei ollut lätäköitä, 
vaan yksi kesän aurinkoisimmista päivistä.
Torilla vastaan tuli iäkäs tuttumme, leskirouva,
joka meidät käsi kädessä kävelevät nähdessään tokaisi:
Täällä ne onnelliset kulkee!


Niin,
eihän tätä onnea ja elämäniloa
pysty kätkemäänkään
tai ei ole siihen tarvettakaan.
Yhdessä olemme tallanneet
myötä- ja vastamäet,
katsoneet maisemaa pilvien yläpuolelta
ja meren pinnan alapuolelta,
jakaneet arjen ja juhlan.
Miten kiitollisia olemmekaan
mieheni kanssa toinen toisistamme,
ja muistamme sen usein sanoa 
toisillemme myös ääneen. 




lauantai 24. kesäkuuta 2017

Valoa ja lämpöä


Juhannuspäivä pimeni sateiseksi illaksi,
mutta lenkki raikkaassa ulkoilmassa piristi silti.
Pohjolan kesä on yleensä valoisa,
vaikka lämmön kanssa on vähän niin ja näin.
Keskikesällä luonnon kauneus jaksaa ihastuttaa
aamusta iltaan ja yöhön asti,
illalla viimeisenä yläkerran ikkunasta
ihailen kaunista luontoa talomme ympärillä. 

***

Kuuntelin päivällä radiosta koskettavaa puhetta,
jossa maahanmuuttajanainen kertoi elämästään,
joka muuttui radikaalisti hänen löydettyään uskon Jeesukseen.
Hänen oma äitinsä hylkäsi hänet täysin, samoin muu suku,
joka ehdotti naisen aviomiehelle vaimon hylkäämistä
- tai tappamista. 
Onneksi mies ei suostunut suvun ehdotuksiin,
ja nyt tuo pariskunta palvelee yhdessä 
elävää Jumalaa ja levittää ilosanomaa muillekin. 
Mietin, miten erilaista voi olla elää kristittynä,
mutta silti jokainen meistä voi levittää ympärilleen
Kristuksen valoa ja lämpöä,
jota tämä maailma niin kipeästi tarvitsee. 



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Odottamisen vaikeus ja ilo


Miten usein löydänkään itseni
kärsimättömänä kipuilemasta,
kun pitäisi jaksaa odottaa!
Odottaminen
on läksy,
jonka oppiminen 
voi kestää koko elämän.
Miksi en huomaa odottaessani,
että voisin ihailla maisemia,
nähdä kaiken kauneuden
siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:
"... ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä näänny,
he vaeltavat, eivätkä väsy."
(Raamattu, Jesaja 40:31)



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Oma maa mustikka


Etelän kukkaloisto
vaihtui oman pihan ihanuuksiin.
Mitä enemmän maailmalla reissaan,
sitä vakuuttuneempi olen siitä,
että vanha sanonta pitäisi kääntää päälaelleen.
Minulle muu maa on mansikka,
se makea ja kesän ensimmäinen herkku,
mutta oma maa on mustikka,
se terveellinen ja niin suomalainen.
Kiva on nähdä maailmaa, 
mutta aina niin ihana on palata kotiin.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Aurinkoenergiaa


Miten kiitollinen taas olenkaan,
kun sain nähdä taas tuon ihanan maan,
ja astella verkkaan hiekkarannoilla, 
kulkea kapeilla kivikaduilla.
Sain tuntea lämmön auringon,
kerätä "reppuun" sitä varaston,
jotta jaksan taas sateet kotimaan
- silti mieli palaa Espanjaan. 



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Loman kynnyksellä


Olkoon kylmä ja kolea,
olkoon pilviä paljon,
ei sekään haittaa, sillä
Suvivirttäkin on jo veisattu.
Niin, ja pilvien takana on aina
kirkas taivas valoa täynnä.

Työntäyteinen kevät
on viimeistä niittiä vaille
valmiiksi saatettu
ja loma on askeleen päässä.
Kutkuttava tunne vatsanpohjassa
tietää seikkailuja siellä ja täällä. 
Kiitollisuus menneestä ja 
toisaalta tulevasta vapaasta
saa sydämen sykkimään onnesta.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Iloa etsimässä


Mistä löytää ilo,
kun kipu kalvaa, vettä sataa,
mieli on mustana tai muuten vain murjottu?
Arjen pienistä asioista;
lapsen viestistä, päivän lehdestä,
kuumasta kupillisesta, puhtaan pyykin tuoksusta,
hiljaisuudesta huoneessa.
Ja lopulta tästä tietoisuudesta:

Ilo Herrassa on minun voimani.
(Raamatun Nehemiaa 8:10 mukaillen)

Ja tästäkin sen ilon löytää, väreistä ja ilmeistä
(taideteos jossain Gennesaretin järven rannalla):


maanantai 29. toukokuuta 2017

Avautumaton


Aina ei juuri se ovi aukeakaan,
jonka luona kolkutan ja
 yritän päästä oven toiselle puolelle. 
Joskus on hyväksyttävä,
että odottaminen jatkuu,
tai sitten on etsittävä joku toinen ovi. 

"Elämäänsä tyytyväinen on rikas"
on joku joskus sanonut. 
Niinpä tässä ja nyt on hyvä,
eikä avautumaton ovi haittaa. 

Uusia ovia etsiessä voi vaikka ihailla
vanhan kauneutta.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linnuista oppia


"Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää."


Liki 150 vuotta vanhat laulun sanat
ovat yhä ajankohtaiset ja sopivat. 
Muutama päivä sitten katsoin kahtakin lintua,
jotka eivät olleet oksalla eivätkä edes puussa.
Kirjosieppo ja talitintti härnäsivät toisiaan ensin ilmassa,
sitten siirtyivät nurmikolle tositoimiin ja höyhenet pöllysivät.
Eikä siinä kyllä laulusta, saati kauniista laulusta, ollut tietoakaan,
vaan melkoinen mekkala oli muuten, kun lintuset samasta pesäpuusta
ilmeisesti kisailivat ja toisiaan höykyttivät. 
Sellaisiahan mekin ihmiset olemme, 
vaikka voisimme olla myös tuon laulun linnun kaltaisia.  

"Kai kaikilla päivillä murheensa on, 
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna
- mä kalliimpi lintuja taivaan."

(Sigismund Chr. Dick, 1868)

torstai 25. toukokuuta 2017

Voikukkaonnea


Pienen tytön kiharat 
melkein poskille liimautuvat,
vähän isomman pojan  posket
innosta hehkuvat pikku kätösten poimiessa
sylit täyteen alkukesän keltaista voikukkakultaa. 
Katselen heitä terassilta, 
siunaan kummankin elämää 
ja rukoilen varjelusta heidän leikeilleen.
Kunpa tämä voikukkaonni kestäisi
ja pyyhkisi pois kaiken katalan,
mitä nämä pienet ihmiset
ovat jo elämässään 
kokeneet. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Hetkistä elän


Sininen taivas kattojen yllä
aurinko ja pikku pilvet,
siinä alkutahdit kesälle.
Työkiireet pieneksi hetkeksi
hellittäneet, 
Hengitän syvään
kesän tuoksua.
Nautin pienistä hetkistä,
tikan koputtelusta,
tuomen kukista
tuulessa heiluvista,
siitäkin, kun saa upottaa
kädet kasvimaan multaan. 
Silloin unohtuvat kivut ja surut.
Luotan, että meistä pidetään huolta
kaikkina elämämme päivinä. 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Oi, lämpöä!


Miten yhtäkkiä se hyökyi ylitsemme
odotettu ja kaivattu, lämmin kesä!
Jokaisesta vihreästä lehdestä,
pienestä kukkanupusta
tai täyteen loistoon 
puhjenneesta
iloitsen.

Kuin
kesän lämpö,
samoin toisen ihmisen
läheisyys ja kaiken kestävä
arkipäiväinen, juhlan arvoinen rakkaus
saa elämän tuntumaan huippuhienolta joka päivä.


torstai 18. toukokuuta 2017

Kuivuudesta kukkaan


On päiviä, jolloin tuntuu
kuin asuisi aavikolla
kuivuuden keskellä
ja vihreät niityt ovat
vain kaukainen haave. 
Mutta silloinkin kun muistaisi,
että jopa hietikko voi puhjeta kukkaan.

"Erämaa ja hietikko iloitsee,
aromaa riemuitsee ja kukoistaa
kuin lilja...
Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi
ja kuiva maa vesilähteiksi..."
(Raamattu, Jesaja 35:1, 7)


tiistai 16. toukokuuta 2017

Toivo


Ennen kuin pimeys laskeutuu, 
tartun viimeiseen valonsäteeseen:
siinä on toivo uudesta aamusta.
Tämän päivän huolet ja kiireet 
saavat jäädä taakse,
ja huomista ei tarvitse
murehtia.
Nyt 
on 
vain 
tämä hetki.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Armollinen ja arvollinen


Vaikka aina emme täytä
niitä mittoja, joita toiset
meille asettavat tai 
itse itsellemme asetamme,
emme silti ole arvottomia.
Itselleen on uskallettava
olla armollinen,
eikä antaa mokiensa masentaa.

Juhlan jälkeenkin olen kukkasen arvoinen.
Niin sinäkin. 




sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidin onni


Äitienpäivän alla 
esikoisemme pomo poikkesi
teekupillisella ja sanoi:
"Se teidän poika on kyllä
siitä harvinainen työntekijä,
että häneen voi luottaa; 
hän tekee, minkä lupaa."
Saman pöydän ääressä 
kehuttiin myös kuopus,
jolla on jo pitkään ollut
opiskelujen ohessa vakituinen työ,
vaikka valmistumisjuhlia
vielä hetken odotellaan.
Siinäpä ne äidin parhaat lahjat!

Siunattua äitienpäivän iltaa
jokaiselle äidille
ja äitien lapsille!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Lupa löysätä


Tämän aamun lohdullinen sana
avautui Psalmien kirjasta (46:11):

"Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa."

Miten paljon siinäkin on luvattu,
mutta miten vaikea meidän ihmisten
on tuota neuvoa toteuttaa:
Lakatkaa huolehtimasta!
Onko pakko aina yrittää pitää
kaikki langat käsissään,
vai voisiko joskus vähän löysätä
ja vaikka laskea lampaita...



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Jos vielä



Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.

Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.

(Virsi 563, sanat Sofie Lithenius 1895)

Niin monta toivetta tälle illalle!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kaipuu


Tällaisina kevätiltoina
auringon laskiessa
täyttää mieleni kumma kaipuu.
Jonnekin, missä on aina kesä,
aamuauringon lämpö linnunlauluineen,
keskipäivän hehkuvat hetket
tai illan leuto tuuli ja lehtien havina.
Ehkä se on kaipuuta sinne,
missä ihminen ja Luojansa kohtaavat;
missä on täydellinen yhteys ja lepo. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Pysyy ja pitää, minkä lupaa


"Mä,ope, arvaan, mikä on sun lempiteippi",
sanoi oppilas, kun yhdessä kiinnitimme
ilmastointiteippiä näytelmän lavasteisiin.
Jatkoi vielä: "Sinä kun oot tuollanen
uskontoihminen..."

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kaikille


"Väsyneet kulkijat tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.
Pyhässä veressä Jeesuksen 
voima on suuri ja ihmeellinen."

Laulu kaikuu toivoa julistaen,
kun käymme ehtoolliselle. 
Kaikille meille vajavaisille
kuuluu tuo voima ja armo. 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Uutta kasvaa


Ei nyt ihan ruusut vielä täällä Suomessa,
mutta tänään jo ensimmäiset tulppaanit
avasivat kukkansa - mikä ilo!

Sinivuokot, valkovuokot,
kevättähdet, esikotkin
jo kukassa. 

Niin
kuin luonnossa,
niin ihmisen elämässä;
lämpö herättää kaiken eloon. 



torstai 4. toukokuuta 2017

Katse eteenpäin


Pienet asiat voivat tehdä
elämästä niin ihanan
tai sitten niin hankalan,
jos ne eivät toimi.
Silti katse kannattaa
kiinnittää horisonttiin
ja yrittää nähdä 
kaiken arkisen 
ja vaikean yli. 

Hyvä on joskus
vain istua ja ihailla
maisemaa
edessään.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Yllätysten päivä


Juha Tapion laulun sanoin:
"Suurenmoinen elämä"
ajattelin, kun ajelin
kesken päivän töistä
kohti sairaalaa
rakkaintani katsomaan. 
Suurenmoinen elämä,
koska elämä jatkuu,
vaikka auto rusentuikin.
Koskaan ei aamulla tiedä,
mihin suuntaan tie kääntyy,
mutta aina voi luottaa siihen,
että meitä kannatellaan
ja meistä pidetään huolta.

"Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn
varjella sinua kaikilla teilläsi. "
Raamattu, Psalmi 91:11


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kasvun ihme


Jokainen pienikin vihreä,
joka kurottuu kohti taivasta,
on ihme, suurenmoinen ihme.
Jokainen kasvun alku
yhtä hämmästyttävä.
Kunpa osaisin hoitaa
saamani taimet niin,
ettei yksikään niistä
kuihtuisi pois!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Elämyksiä


Sinivuokot ovat vallanneet pihan,
lähettäneet lumet matkoihinsa.
Hyytävä huhtikuu vaihtui
tervetulleeseen toukokuuhun
erilaisten elämysten myötä. 
Siskoni kanssa jaoimme 
mieliinpainuvan kokemuksen
Anatevkan kylästä ja 
viulunsoittajasta katolla.
Toinen elämys oli
vappuaaton iltapäivä
kauniissa kirkossa
laulaen ja sanaa
kuunnellen, 
kolmas aamukävely
kirkasvetisen järven rannalla.

Kiitollisena ja virkistyneenä on kiva 
palata huomenna töihin.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Miksi hän juuri


Tänään elän
 miettien,
miksi.
Miksi juuri hän, joka otettiin pois
ikään kuin kesken kaiken,
kesken tärkeiden tehtävien,
jotka koskettivat monia.
Vaikka tiedän, 
että hän pääsi sinne,
minne hän muitakin ohjasi
kulkemaan.
Silti jää kysymys: miksi nyt?

Emme tiedä vastausta.
Meidän tehtävämme on elää
niin kuin kuka tahansa meistä
olisi seuraava. 

"Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa,
johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella
kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."

Raamattu, Filippiläiskirje 3: 14