tiistai 30. toukokuuta 2017

Iloa etsimässä


Mistä löytää ilo,
kun kipu kalvaa, vettä sataa,
mieli on mustana tai muuten vain murjottu?
Arjen pienistä asioista;
lapsen viestistä, päivän lehdestä,
kuumasta kupillisesta, puhtaan pyykin tuoksusta,
hiljaisuudesta huoneessa.
Ja lopulta tästä tietoisuudesta:

Ilo Herrassa on minun voimani.
(Raamatun Nehemiaa 8:10 mukaillen)

Ja tästäkin sen ilon löytää, väreistä ja ilmeistä
(taideteos jossain Gennesaretin järven rannalla):


maanantai 29. toukokuuta 2017

Avautumaton


Aina ei juuri se ovi aukeakaan,
jonka luona kolkutan ja
 yritän päästä oven toiselle puolelle. 
Joskus on hyväksyttävä,
että odottaminen jatkuu,
tai sitten on etsittävä joku toinen ovi. 

"Elämäänsä tyytyväinen on rikas"
on joku joskus sanonut. 
Niinpä tässä ja nyt on hyvä,
eikä avautumaton ovi haittaa. 

Uusia ovia etsiessä voi vaikka ihailla
vanhan kauneutta.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linnuista oppia


"Oi, katsohan lintua oksalla puun,
se laulaa niin kauniisti aina.
Se Korkeimman kiitokseen aukaisee suun,
sen mieltä ei huolet ne paina.
Se laulaen Luojaansa kiittää."


Liki 150 vuotta vanhat laulun sanat
ovat yhä ajankohtaiset ja sopivat. 
Muutama päivä sitten katsoin kahtakin lintua,
jotka eivät olleet oksalla eivätkä edes puussa.
Kirjosieppo ja talitintti härnäsivät toisiaan ensin ilmassa,
sitten siirtyivät nurmikolle tositoimiin ja höyhenet pöllysivät.
Eikä siinä kyllä laulusta, saati kauniista laulusta, ollut tietoakaan,
vaan melkoinen mekkala oli muuten, kun lintuset samasta pesäpuusta
ilmeisesti kisailivat ja toisiaan höykyttivät. 
Sellaisiahan mekin ihmiset olemme, 
vaikka voisimme olla myös tuon laulun linnun kaltaisia.  

"Kai kaikilla päivillä murheensa on, 
vaan Herra ei liiaksi anna.
Kun vain Isän armo on muuttumaton,
en huomisen huolia kanna
- mä kalliimpi lintuja taivaan."

(Sigismund Chr. Dick, 1868)

torstai 25. toukokuuta 2017

Voikukkaonnea


Pienen tytön kiharat 
melkein poskille liimautuvat,
vähän isomman pojan  posket
innosta hehkuvat pikku kätösten poimiessa
sylit täyteen alkukesän keltaista voikukkakultaa. 
Katselen heitä terassilta, 
siunaan kummankin elämää 
ja rukoilen varjelusta heidän leikeilleen.
Kunpa tämä voikukkaonni kestäisi
ja pyyhkisi pois kaiken katalan,
mitä nämä pienet ihmiset
ovat jo elämässään 
kokeneet. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Hetkistä elän


Sininen taivas kattojen yllä
aurinko ja pikku pilvet,
siinä alkutahdit kesälle.
Työkiireet pieneksi hetkeksi
hellittäneet, 
Hengitän syvään
kesän tuoksua.
Nautin pienistä hetkistä,
tikan koputtelusta,
tuomen kukista
tuulessa heiluvista,
siitäkin, kun saa upottaa
kädet kasvimaan multaan. 
Silloin unohtuvat kivut ja surut.
Luotan, että meistä pidetään huolta
kaikkina elämämme päivinä. 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Oi, lämpöä!


Miten yhtäkkiä se hyökyi ylitsemme
odotettu ja kaivattu, lämmin kesä!
Jokaisesta vihreästä lehdestä,
pienestä kukkanupusta
tai täyteen loistoon 
puhjenneesta
iloitsen.

Kuin
kesän lämpö,
samoin toisen ihmisen
läheisyys ja kaiken kestävä
arkipäiväinen, juhlan arvoinen rakkaus
saa elämän tuntumaan huippuhienolta joka päivä.


torstai 18. toukokuuta 2017

Kuivuudesta kukkaan


On päiviä, jolloin tuntuu
kuin asuisi aavikolla
kuivuuden keskellä
ja vihreät niityt ovat
vain kaukainen haave. 
Mutta silloinkin kun muistaisi,
että jopa hietikko voi puhjeta kukkaan.

"Erämaa ja hietikko iloitsee,
aromaa riemuitsee ja kukoistaa
kuin lilja...
Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi
ja kuiva maa vesilähteiksi..."
(Raamattu, Jesaja 35:1, 7)


tiistai 16. toukokuuta 2017

Toivo


Ennen kuin pimeys laskeutuu, 
tartun viimeiseen valonsäteeseen:
siinä on toivo uudesta aamusta.
Tämän päivän huolet ja kiireet 
saavat jäädä taakse,
ja huomista ei tarvitse
murehtia.
Nyt 
on 
vain 
tämä hetki.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Armollinen ja arvollinen


Vaikka aina emme täytä
niitä mittoja, joita toiset
meille asettavat tai 
itse itsellemme asetamme,
emme silti ole arvottomia.
Itselleen on uskallettava
olla armollinen,
eikä antaa mokiensa masentaa.

Juhlan jälkeenkin olen kukkasen arvoinen.
Niin sinäkin. 




sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidin onni


Äitienpäivän alla 
esikoisemme pomo poikkesi
teekupillisella ja sanoi:
"Se teidän poika on kyllä
siitä harvinainen työntekijä,
että häneen voi luottaa; 
hän tekee, minkä lupaa."
Saman pöydän ääressä 
kehuttiin myös kuopus,
jolla on jo pitkään ollut
opiskelujen ohessa vakituinen työ,
vaikka valmistumisjuhlia
vielä hetken odotellaan.
Siinäpä ne äidin parhaat lahjat!

Siunattua äitienpäivän iltaa
jokaiselle äidille
ja äitien lapsille!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Lupa löysätä


Tämän aamun lohdullinen sana
avautui Psalmien kirjasta (46:11):

"Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa."

Miten paljon siinäkin on luvattu,
mutta miten vaikea meidän ihmisten
on tuota neuvoa toteuttaa:
Lakatkaa huolehtimasta!
Onko pakko aina yrittää pitää
kaikki langat käsissään,
vai voisiko joskus vähän löysätä
ja vaikka laskea lampaita...



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Jos vielä



Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.

Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.

(Virsi 563, sanat Sofie Lithenius 1895)

Niin monta toivetta tälle illalle!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kaipuu


Tällaisina kevätiltoina
auringon laskiessa
täyttää mieleni kumma kaipuu.
Jonnekin, missä on aina kesä,
aamuauringon lämpö linnunlauluineen,
keskipäivän hehkuvat hetket
tai illan leuto tuuli ja lehtien havina.
Ehkä se on kaipuuta sinne,
missä ihminen ja Luojansa kohtaavat;
missä on täydellinen yhteys ja lepo. 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Pysyy ja pitää, minkä lupaa


"Mä,ope, arvaan, mikä on sun lempiteippi",
sanoi oppilas, kun yhdessä kiinnitimme
ilmastointiteippiä näytelmän lavasteisiin.
Jatkoi vielä: "Sinä kun oot tuollanen
uskontoihminen..."

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kaikille


"Väsyneet kulkijat tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.
Pyhässä veressä Jeesuksen 
voima on suuri ja ihmeellinen."

Laulu kaikuu toivoa julistaen,
kun käymme ehtoolliselle. 
Kaikille meille vajavaisille
kuuluu tuo voima ja armo. 

lauantai 6. toukokuuta 2017

Uutta kasvaa


Ei nyt ihan ruusut vielä täällä Suomessa,
mutta tänään jo ensimmäiset tulppaanit
avasivat kukkansa - mikä ilo!

Sinivuokot, valkovuokot,
kevättähdet, esikotkin
jo kukassa. 

Niin
kuin luonnossa,
niin ihmisen elämässä;
lämpö herättää kaiken eloon. 



torstai 4. toukokuuta 2017

Katse eteenpäin


Pienet asiat voivat tehdä
elämästä niin ihanan
tai sitten niin hankalan,
jos ne eivät toimi.
Silti katse kannattaa
kiinnittää horisonttiin
ja yrittää nähdä 
kaiken arkisen 
ja vaikean yli. 

Hyvä on joskus
vain istua ja ihailla
maisemaa
edessään.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Yllätysten päivä


Juha Tapion laulun sanoin:
"Suurenmoinen elämä"
ajattelin, kun ajelin
kesken päivän töistä
kohti sairaalaa
rakkaintani katsomaan. 
Suurenmoinen elämä,
koska elämä jatkuu,
vaikka auto rusentuikin.
Koskaan ei aamulla tiedä,
mihin suuntaan tie kääntyy,
mutta aina voi luottaa siihen,
että meitä kannatellaan
ja meistä pidetään huolta.

"Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn
varjella sinua kaikilla teilläsi. "
Raamattu, Psalmi 91:11


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kasvun ihme


Jokainen pienikin vihreä,
joka kurottuu kohti taivasta,
on ihme, suurenmoinen ihme.
Jokainen kasvun alku
yhtä hämmästyttävä.
Kunpa osaisin hoitaa
saamani taimet niin,
ettei yksikään niistä
kuihtuisi pois!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Elämyksiä


Sinivuokot ovat vallanneet pihan,
lähettäneet lumet matkoihinsa.
Hyytävä huhtikuu vaihtui
tervetulleeseen toukokuuhun
erilaisten elämysten myötä. 
Siskoni kanssa jaoimme 
mieliinpainuvan kokemuksen
Anatevkan kylästä ja 
viulunsoittajasta katolla.
Toinen elämys oli
vappuaaton iltapäivä
kauniissa kirkossa
laulaen ja sanaa
kuunnellen, 
kolmas aamukävely
kirkasvetisen järven rannalla.

Kiitollisena ja virkistyneenä on kiva 
palata huomenna töihin.