Vuodet, kuukaudet,
viikot, vuorokaudet,
tunnit, minuutit,
jopa sekunnitkin
vanhentavat meitä jokaista
joka hetki
aina syntymästä
viimeiseen henkäykseen.
Iho rypistyy,
jalat kangistuvat,
hiukset harmaantuvat,
selkä taipuu kumaraan.
Mitä sitten?
Haittaako se, jos ei
iho kuulla enää helänä
tai jalka nouse entiseen malliin?
Ketä se haittaa,
jos kuitenkin oma mieli
vanhenevalla
on kuin jokainen
uusi aamurusko,
uusi alku taas tänään?
Antaa ryppyjen tulla,
kropankin vauhdin hiipua,
sillä ei meillä täällä enää
toista elämää,
vaan tähän kuuluvat
kaikki nämä vaiheet
lapsen leikkisyydestä
ja nuoruuden notkeudesta
keski-iän ketutukseen
ja vanhuuden vaivoihin.
Niinpä tänään katson
jälleen kiitollisena
kaikkia niitä päiviä
jolloin olen saanut
ELÄÄ.
Olen siunattu
ihanalla elämällä,
jossa jokainen päivä
on paras päivä.
