torstai 29. kesäkuuta 2017

Onnelliset kulkee...

... lätäköiden yllä, laulaa Juha Tapio. 
Tänään ei ollut lätäköitä, 
vaan yksi kesän aurinkoisimmista päivistä.
Torilla vastaan tuli iäkäs tuttumme, leskirouva,
joka meidät käsi kädessä kävelevät nähdessään tokaisi:
Täällä ne onnelliset kulkee!


Niin,
eihän tätä onnea ja elämäniloa
pysty kätkemäänkään
tai ei ole siihen tarvettakaan.
Yhdessä olemme tallanneet
myötä- ja vastamäet,
katsoneet maisemaa pilvien yläpuolelta
ja meren pinnan alapuolelta,
jakaneet arjen ja juhlan.
Miten kiitollisia olemmekaan
mieheni kanssa toinen toisistamme,
ja muistamme sen usein sanoa 
toisillemme myös ääneen. 




lauantai 24. kesäkuuta 2017

Valoa ja lämpöä


Juhannuspäivä pimeni sateiseksi illaksi,
mutta lenkki raikkaassa ulkoilmassa piristi silti.
Pohjolan kesä on yleensä valoisa,
vaikka lämmön kanssa on vähän niin ja näin.
Keskikesällä luonnon kauneus jaksaa ihastuttaa
aamusta iltaan ja yöhön asti,
illalla viimeisenä yläkerran ikkunasta
ihailen kaunista luontoa talomme ympärillä. 

***

Kuuntelin päivällä radiosta koskettavaa puhetta,
jossa maahanmuuttajanainen kertoi elämästään,
joka muuttui radikaalisti hänen löydettyään uskon Jeesukseen.
Hänen oma äitinsä hylkäsi hänet täysin, samoin muu suku,
joka ehdotti naisen aviomiehelle vaimon hylkäämistä
- tai tappamista. 
Onneksi mies ei suostunut suvun ehdotuksiin,
ja nyt tuo pariskunta palvelee yhdessä 
elävää Jumalaa ja levittää ilosanomaa muillekin. 
Mietin, miten erilaista voi olla elää kristittynä,
mutta silti jokainen meistä voi levittää ympärilleen
Kristuksen valoa ja lämpöä,
jota tämä maailma niin kipeästi tarvitsee. 



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Odottamisen vaikeus ja ilo


Miten usein löydänkään itseni
kärsimättömänä kipuilemasta,
kun pitäisi jaksaa odottaa!
Odottaminen
on läksy,
jonka oppiminen 
voi kestää koko elämän.
Miksi en huomaa odottaessani,
että voisin ihailla maisemia,
nähdä kaiken kauneuden
siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:
"... ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä näänny,
he vaeltavat, eivätkä väsy."
(Raamattu, Jesaja 40:31)



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Oma maa mustikka


Etelän kukkaloisto
vaihtui oman pihan ihanuuksiin.
Mitä enemmän maailmalla reissaan,
sitä vakuuttuneempi olen siitä,
että vanha sanonta pitäisi kääntää päälaelleen.
Minulle muu maa on mansikka,
se makea ja kesän ensimmäinen herkku,
mutta oma maa on mustikka,
se terveellinen ja niin suomalainen.
Kiva on nähdä maailmaa, 
mutta aina niin ihana on palata kotiin.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Aurinkoenergiaa


Miten kiitollinen taas olenkaan,
kun sain nähdä taas tuon ihanan maan,
ja astella verkkaan hiekkarannoilla, 
kulkea kapeilla kivikaduilla.
Sain tuntea lämmön auringon,
kerätä "reppuun" sitä varaston,
jotta jaksan taas sateet kotimaan
- silti mieli palaa Espanjaan. 



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Loman kynnyksellä


Olkoon kylmä ja kolea,
olkoon pilviä paljon,
ei sekään haittaa, sillä
Suvivirttäkin on jo veisattu.
Niin, ja pilvien takana on aina
kirkas taivas valoa täynnä.

Työntäyteinen kevät
on viimeistä niittiä vaille
valmiiksi saatettu
ja loma on askeleen päässä.
Kutkuttava tunne vatsanpohjassa
tietää seikkailuja siellä ja täällä. 
Kiitollisuus menneestä ja 
toisaalta tulevasta vapaasta
saa sydämen sykkimään onnesta.