maanantai 18. syyskuuta 2017

Korsi kalliolla


Nämä tuuliset rannat
joskus niin viimaisia,
että vahvinkin korsi taipuu. 
Entinen ehdottomuus karisee,
inhimillisyys erehdyksineen
saa nöyrtymään vahvemman edessä.

Silloin, kun nokka melkein viistää maata,
terälehtien kauneus haalistuu ja
usko omaan vahvuuteen horjuu -
voi, kunpa silloin muistaisimme, 
että kallio allamme kestää. 
Ei se sieltä mihinkään katoa,
vaikka joskus irtohiekkaan haututuukin. 
Ja sitten, kun raikkaat vedet huuhtovat kallion pintaa,
kaikki irtonainen ja turha häviää.
Jää vain itse kallio, 
luja ja lämmin.


1 kommentti: