Näin metsässä oudon sienen,
niin säälittävän ja pienen.
Katsoin tummanpuhuvaa jalkaa
-voiko tästä sieniretki alkaa?
Niin, se sieni oli suorastaan synkkä,
melkein mustan lakin alla suu mykkä.
Sitä sientä inhoten ensin katsoin,
kunnes puhua sen minulle annoin.
"Älä pelkää, lapsi, en tee sinulle pahaa,
vaikka täytäkään et minulla mahaa."
Yhä katsoin sientä väristen tovin,
ihan säikyin, kun se jo huusi kovin:
"Eivät kaikki rumat ole pahoja kyllä,
vaan kauneus ei kaikissa pintaan yllä.
Minkä näet tässä, se on vain kuori,
mutta alla sen olen kaunis ja nuori."
Suu mykkänä sienen meuhkata annoin,
melkein siinä pelkoni selättää vannoin.
Mukaan voinut en sientä poimia tuota,
kosketettuna poistuin huutajan luota.
(Runoiltu Vivamossa 20.10.2018 - runoilijalla on sienikammo)
