torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä jää


Joskus maisema edessäsi
on tyynen rauhallinen,
taivaanranta kenties
kevyesti pilvinen.

Kunnes...


... taivas synkkenee, aallot kasvavat
ja uhkaavasti  venettäsi keikuttavat.
"Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky.
Aallot löivät yli veneen,
mutta Jeesus nukkui."
(Raamattu, Matt.8:24)

Ehkä sinusta tuntuu,
että juuri silloin, kun eniten 
tarvitsisit apua, Jeesus nukkuu. 
Mitä silloin jää, mihin turvautua?
Mikä ei sittenkään petä, ei muutu,
vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei, Jeesus ei sittenkään nuku.


Yhä seisoo kalliolla risti,
jonka sanoma on ikiaikainen:
"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
(Raamattu, Jes. 53:5)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesätapaaminen


On kaunis kesäilta rantasaunalla.
Muutaman kaljan nauttinut suomalaismies
 muuttuu kumman puheliaaksi
tuntemattomienkin seurassa.
Kertoo sukunsa tarinan,
kehuu poikansa etevyyttä,
kuvailee sairautensa,
kertoo senkin, että
lääkäri on luvannut
alle puoli vuotta elinaikaa,
ja kysyy lopulta:
"Kerroppa, onko tuolla ylhäällä ketään?"

Ja minähän kerron.
On siellä Hän,
joka on kiinnostunut
meistä jokaisesta
täällä alhaalla.
Ja joka on luvannut
ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo Häneen. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirkossa taivasalla


Sunnuntaiaamupäivään kauniissa maalaismaisemassa
kaikuivat kansanlaulujen sävelin kauniit 
ja puhuttelevat sanat:



Kirkkokansa lauloi sydämen kyllyydestä:

Tämän hetken annoit meille.
Ilon laitoit sydämiin.
Heikoille ja eksyneille
näytit portit taivaisiin.

Kiittää tahdon Jeesuksesta.
Aina kanssamme on hän.
Joka päivä armo riittää,
kantaa halki elämän. 

(Sanat Anna-Mari Kaskinen,
sävelmä Kotimaani ompi Suomi)


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ystävät kuin kukkaset


Ystävät ovat kuin kukkaset puutarhassa;
toiset ovat pieniä, toiset suurempia,
toiset reheviä, toiset selkeän yksinkertaisia,
jotkut hillittyjä, jotkut räiskyvän rempseitä.
Kaikki kuitenkin puutarhurille
tärkeitä ja rakkaita.
Ilman kukkia puutarha olisi
- no, ei se olisi oikeastaan puutarha.

Niin kuin puutarha tarvitsee kukkasensa,
niin ihminenkin tarvitsee ystäviä. 
Voi, miten kiitollinen olen,
kun minulla on ystäviä,
joiden kanssa voi jakaa
ikimuistoiset hetket,
joskus jopa
kokopäiväretket.
Jaettu ilo tai suru yhdistävät,
jaettu pelkokin puolittuu
yhdessä ystävän kanssa.