Miksi hän juuri

Tänään elän

 miettien,

miksi.

Miksi juuri hän, joka otettiin pois

ikään kuin kesken kaiken,

kesken tärkeiden tehtävien,

jotka koskettivat monia.

Vaikka tiedän, 

että hän pääsi sinne,

minne hän muitakin ohjasi

kulkemaan.

Silti jää kysymys: miksi nyt?

Emme tiedä vastausta.

Meidän tehtävämme on elää

niin kuin kuka tahansa meistä

olisi seuraava. 

"Minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa,

johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella

kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."

Raamattu, Filippiläiskirje 3: 14

Jokainen on ainutlaatuinen

Kasvien maailmassa  

jotain samaa kuin meissä ihmisissä:

jokainen on yksilö, omanlaisensa,

toiset suuria ja komeita,

toiset pieniä ja hentoja,

toiset kuin tähdenlentoja.

Kaikilla kaipuu valoon

ja lämpöön.

Vihreän kaipuu

Kevät ei oikein kunnolla ota tullakseen,

piileksii vaan jossain räntäsateen takana.

Miten paljon kaipaankaan kunnon vihreää jo,

lämpimiä päiviä ja maasta ponnistavia kukkasia!

Tämä koleus kun menee luihin ja ytimiin

ja vaatii toppatakkia vielä näin huhtikuun 

viimeisellä viikolla. 

Tule jo, lämmin kevät!

Kevyttä painavaa

Melkein leijun 

läpi tämän maanantain,

olo on kevyt,

kosketettu

sillä kädellä,

joka ei jätä kylmäksi.

Sydän laulaa kiitosta

Herralleni Jeesukselle,

joka järjestää omilleen

yllätyksiä toinen toisensa perään.

Parasta

Kiireisen viikon rauhoitti

leppoisan levollinen viikonloppu

lapsen kanssa lettuja paistellen,

legoilla leikkien, kirjoja tutkien

ja lapsen pohjatonta uteliaisuutta 

ihaillen ja ihmetellen.

Ennen nukahtamistaan

lapsi nostaa jalat ja kädet kohti kattoa

kolmejapuolivuotiaan innolla

ja laulaa omaa lauluaan:

Kaikkein parasta, kaikkein parasta

on Jeesus tuolta taivaasta. 

Sokkelosta selville

Labyrintista on aina ulospääsy,

sekavinkaan sokkelo ei estä

löytämästä lopulta perille.

Pitkään jatkunut kipu

hellitti yhtäkkiä,

eikä lääkärikään löytänyt

mitään syytä huoleen.

Tuntuu kuin olisin päässyt

ulos labyrintista,

vapauteen kivusta.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa,

mutta emme umpikujassa,

neuvottomat, mutta emme toivottomat,

vainotut, mutta emme hyljätyt,

maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

Me kuljemme, aina kantaen

Jeesuksen kuolemaa ruumissamme,

että Jeesuksen elämäkin tulisi

ruumiissamme näkyviin."

Raamattu, 2. kirje korinttilaisille 4:8-10

Sumean läpi

Toisinaan näen edessäni

sumun sakean seinän

tai muun esteen,

joka estää näkemästä,

kenties kuulemasta

ja mikä pahinta 

- tuntemasta.

Silti tiedän,

että jos jaksaa

ja uskaltaa

kaivautua

kaiken sumean läpi

syvälle

toiselle puolelle,

valo voittaa.

Eikä niin pimeää,

ettei sitä olisi 

Herramme jo läpikäynyt.

Siksi Hän voi meitä auttaa.

Uusia näköaloja

Joskus on hyvä

katsoa asioita eri suunnasta,

sammakon tai linnun silmin.

Voi nähdä asioiden oikeat

mittasuhteet.

Suuri muuttuu pieneksi,

pieni kasvaa valtavaksi. 

Kovakin voi murentua.

Juhlan jälkeen

Jokaisen juhlan jälkeen

koittaa tavallinen arki.

Tavallinen ei tarkoita samaa

kuin tylsä ja mitäänsanomaton.

Pysähdy, katso vaikka kukkaa,

joka nousee mullasta kylmyyttä uhmaten.

Et voi olla ilahtumatta sen kauneudesta.

Pienet asiat ympärillämme voivat tehdä

myös arjesta kuin juhlan - iloisen, mieliinpainuvan.

Tässä hetkessä on kaikki. 

Iloa ja vapautta

Ylösnousemuksen voima

on ihmeellinen,

inhimillisesti käsittämätön.

Mutta ken siihen uskoo,

saa kokea samaa vapautta,

jota varmasti Vapahtajamme tunsi

päästessään haudan pimeydestä

kaikkien ihmisten synnit kantaneena

ikuiseen vapauteen. 

Iloa ja vapautta,

sillä Hän on noussut ylös!

Lukitut ovet

Lukittu ovi

on aina viesti siitä,

että oven sisäpuolella

on joku, joka ei halua tulla

häirityksi tai joka pelkää.

Emme me kaksituhatluvun ihmiset

ole yhtään sen sankarillisempia kuin

ne muinaiset opetuslapset,

jotka lukittujen ovien takana tutisivat.

Milloin minkäkinlaisen oven taakse

itse itsemme lukitsemme

ja luulemme, että kukaan ei näe.

Onneksi on Hän, Herra Jeesus,

joka tulee läpi lukkojenkin

ja murtaa paksuimmankin

muurin.

Rakkaus on ihmeellistä.

Tuskien tiellä

Kun kipu piinaa

 pahimmin, kysyn itseltäni

 ja joskus myös mieheltäni,

miksi ihmisen pitää

näin paljon kärsiä.

Miten helposti unohdan Hänet, Herrani,

joka kärsi ihmiskunnan raskaimman  taakan alla

meidän kaikkien syntikuormaamme kantaen.

Hänen haavojensa

kautta me olemme

parannetut, sanoo

Pyhä Raamattu.

Historiamme

synkimmän päivän

muisto ei koskaan

tule sammumaan,

mutta se ei olisi

yhtään mitään

ilman haudan

ihmettä, ilman

ylösnousemusta.

Näillä kaduilla

Jossain täällä

näillä kujilla ja kaduilla

joskus kauan sitten

kulki mies,

ei mikään tavallinen tallaaja

kuitenkaan.

Ihmisen Poika,

ihminen kuten minäkin,

ja kuitenkin Jumala

yhä kulkee kaduilla

ja kujilla kaikialla

etsien niitä,

jotka ovat

kadoksissa.

Katso tarkemmin

Hiljaisen viikon sanomassa

on paljon, minkä äärellä 

on hyvä pysähtyä,

katsoa tarkemmin.

Ahdistuksesta on

tie vapauteen

ja valoon. 

Synkimmälläkin pilvellä

se kuuluisa hopeareunus.

Valoa harmaassa

Miten tämä kevät

etenee niin etanamaisen

verkkaisesti,

etten millään malttaisi

jaksaa odottaa niitä lämpimiä

ja kukat herättäviä päiviä?!

Ulkona harmaata, sadetta,

ukkostakin tänään.

Valoa päivään

toivat pikkuisten 

aamuhalaukset,

työkaverin kehut,

yllättäen herännyt

ompeluinspiraatio,

takassa loimuavat liekit.

Ja tietoisuus siitä,

että kaiken muunkin

ahdistavan tai arveluttavan yli

meitä kannetaan

iankaikkisilla käsivarsilla.

Hiljennä

Keskellä kauneinta kevättä

aika hiljentyä, pysähtyäkin

suuren sanoman äärelle:

Kuningas on tulossa.

Hän otti aasin,

tuon tavallisen työjuhdan,

eikä hevosta, ylhäisten ratsua.

Hän tuli meitä tavallisia,

meitä työjuhtiakin varten.

Me kelpaamme tällaisina,

ei tarvitse yrittää olla 

hieno hevonen.

Vapauttavaa!

Puita ja pusikoita

Ihana aurinkoinen päivä

houkutteli metsikköön puskia raivaamaan.

Jostain syystä lähimetsä talomme vieressä

kasvaa nopeammin kuin ehdimme sitä siistiä.

Saha suhisi ja oksasakset napsuivat,

kunnes sain upeasti kelottuneen männyn esille.

Suorina kasvavissa puissa

on aina jotain juhlallista;

ne kurottautuvat kohti taivasta.

Kelottuneet käkkyräiset

tuntuvat tutummilta;

ei elämä ole aina helppoa,

mutta suunta on silti ylöspäin. 

Myrskyä ja rauhaa

"Myrsky nousee jokaisen huonetta vastaan,

jokaisen perustusta koetellaan",

sanotaan eräässä laulussa.

Tämän viikon järkyttävät uutiset

kaukaa ja lähempää

ovat koskettaneet monen elämää.

Ehkä perusturvallisuus on horjunut.

Joku huokaisee helpotuksesta:

ei koske minua.

Jokaiselle meille 

on kuitenkin toivon sana:

"Rauhan minä jätän teille - minun rauhani,

sen minä annan teille.

En minä anna teille niin kuin maailma antaa.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen,

älköönkä peljätkö."

(Raamattu, Joh. 14:27)

Sinä et hajoa

Olet sitkeä,

sisua syleittäin

sinussa on,

vaikka luulet usein,

että olet heikko,

ja pelkäät, että

kohta kaadut. 

Ihmisessä on uskomattomat

voimavarat jaksaa ja kestää,

sanoi asiantuntija radiossa.

"Kaikki minä voin hänessä,

joka minua vahvistaa."

(Raamattu, Fil.4:13)

Hylätty

Onko sinut hylätty,

tai yksin jätetty,

kännetty sinulle selkä?

"Älä pelkää",

sanoo Hän,

kaikkien hylättyjen ystävä,

itse Vapahtaja,

joka tietää paremmin

kuin kukaan meistä,

miltä hylkääminen tuntuu.

"En minä sinua hylkää

enkä jätä."

(Raamattu, Hebr.13:5)

Taimia vasta

Jokainen puu on

joskus ollut pieni taimi,

jokainen lapsi kasvaa

joskus suureksi puun tavoin.

Tänään olen kiitollinen

taimista ikkunalaudalla,

taimista koululuokassa,

taimista sydänten maaperässä.

Kunpa osaisin 

kastella ja kasvattaa

taimeni suoriksi 

ja ryhdikkäiksi,

valoa pelkäämättömiksi.

Kevät on nyt

Jossain kaukana täältä

nasaretilaisen jalanjäljissä

kukkivat kukat jo vallattomina.

Me odotamme vielä hetken,

tarkkailemme jokaista mätästä

ja aurinkoista rinnettä.

Valkoiset lumikellot

uskalsivat jo aloittaa kevään.

Mustarastaan huilu männikössä

on kevätillan musiikkia parhaimmillaan.

Aurinko laskee pian metsän taakse,

jätän haravan ja kottikärryt

odottamaan huomista.

Mikä siunaus saada kokea Suomen kevät!

Lähemmäksi toisiamme

Tämän aamun teekupillisen ääressä

jäi mieltäni puhuttelemaan 

ajatus päivän lehdestä:

"Keskeinen opetus,

joka meidän tulisi 

pingviineiltä omaksua

on, että kun ajat ovat ankarat,

meidän tulee olla 

yhä hellempiä

toisillemme,

yhä lähempänä toisiamme."

Luc Jacquet

Pingviinien matka -elokuvan ohjaaja

Koira tuossa kuvassa

(pingviinien korvaajana)

ilmaisee sen katseellaan

kastuttuaan kokopäiväsateessa;

kunpa joku ottaisi

sisälle lämpimään.

Tässä ja nyt

Huhtikuun ensimmäinen:

sateen ripinää ja ropinaa

koko päivän,

jossain päin maata

lumisadetta.

Jos aina paistaisi aurinko

pilvettömältä taivaalta,

osaisinko edes kuvitella

sadepäivien kiireetöntä oloa

kotona,

leppoisaa hiljaisuutta,

kirjan sivujen rahinaa.

Onni on elää tässä hetkessä.