maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulun rauhaa


Ovi jouluun avautuu,
rauha taloon laskeutuu,
alkaa juhla ilon, valon,
riemu täyttää pikku talon.

Hiljaa tänään sytytän
pöydälleni kynttilän,
näen heidät, jotka poissa,
rakkaat muistilokeroissa
aivan kuin he oisi täällä
tämän saman mäen päällä
joulujuhlaa viettämässä
kanssa meidän elämässä. 

Kiitos nousee sydämestä
kaiken hyvän kyllyydestä,
enemmän kuin toivoin, sain
lahjakseni Luojaltain. 



Joulurauhaa!







lauantai 1. joulukuuta 2018

1. joulukuuta


Vihdoin 
se kutkuttava tunne
kuin aloittaisi uuden 
palapelin.

Katson
kynttilän liekkiä
lasin kimallusta
varjojen leikkiä
hiljaisuutta.

Kiireelle 
en anna valtaa.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Säälittävä sieni



Näin metsässä oudon sienen,
niin säälittävän ja pienen.
Katsoin tummanpuhuvaa jalkaa
-voiko tästä sieniretki alkaa?

Niin, se sieni oli suorastaan synkkä,
melkein mustan lakin alla suu mykkä.
Sitä sientä inhoten ensin katsoin,
kunnes puhua sen minulle annoin.

"Älä pelkää, lapsi, en tee sinulle pahaa,
vaikka täytäkään et minulla mahaa."
Yhä katsoin sientä väristen tovin,
ihan säikyin, kun se jo huusi kovin:

"Eivät kaikki rumat ole pahoja kyllä,
vaan kauneus ei kaikissa pintaan yllä.
Minkä näet tässä, se on vain kuori,
mutta alla sen olen kaunis ja nuori."

Suu mykkänä sienen meuhkata annoin,
melkein siinä pelkoni selättää vannoin.
Mukaan voinut en sientä poimia tuota,
kosketettuna poistuin huutajan luota.


(Runoiltu Vivamossa 20.10.2018 - runoilijalla on sienikammo)


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Juuret


Jokainen tarvitsee juuret
pienet vahvat tai suuret.
Ilman juuria ei meistä kukaan
kasva tähän elämään mukaan.


"Kun on juuret Jumalassa,
maan ja taivaan valtiaassa,
ei maiset myrskyt voi sitä kaataa,
vaikka tuuli hiukan huojuttaa."


Kaikesta selviät kyllä,
on Isän siunaus elämäsi yllä,
kun juuresi syvällä Sanassa
niin vahvassa ja varmassa. 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Miksi murehtia


"Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katselkaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?
Kuka teistä voi murehtimalla lisät elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?




Miksi te kannatte huolta vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.
Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatettu kuin yksi niistä.
Jos siis Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin, eikö hän paljon ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset?



Älkää siis murehtiko sanoen:"Mitä me syömme?" tai "Mitä me juomme?" tai "Mitä puemme päällemme?". Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.
Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.

Matteus 6: 25-34, Raamattu Kansalle -käännös

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hän on ylösnoussut!


Jos Herramme Jeesus Kristus
ei olisi noussut ylös haudastaan
ja voittanut kuoleman valtaa,
silloin tyhjällä ristilläkään 
ei olisi mitään merkitystä.
Ei meidän uskollamme,
ei millään. 

Pyhät kirjoitukset todistavat, että hauta on tyhjä ja Hän on ylösnoussut.
Kyllähän jo silloin 2000 vuotta sitten jotkut väittivät, että hänet varastettiin.
Mitäpä kivenjärkäle haudan suulla ja sotilasjoukko olisivat varkaita estämään!
Isää Jumalaa ne eivät estäneet vapauttamasta Poikaansa kuoleman vallasta. 

Ja opetuslapset
kaikesta peloissaan
istuivat lukittujen
ovien takana hiljaa,
surren menetettyä 
Messiasta, Kuningasta.
Kunnes Hän ilmestyi
läpi lukkojen, vahvojen,
naulojen jäljet näyttäen.
Maailman Vapahtaja,
Syntiemme Sovittaja,
Kaiken uudeksi Luoja,
Rauhanruhtinas, Pyhä,
Herrojen Herra, Kuningas,
Ikuinen, joka on, joka oli
ja joka tuleva on. 
Hänessä meillä on kaikki,
mitä tarvitsemme:
rakkaus, ilo, rauha,
tulevaisuuden toivo. 






maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa


Erään vanhan laulun sanat kuvaavat hyvin viime viikkojen mietteitäni.
"Miksi tuskaa täynnä on maa,
miksi monet kärsiä saa,
miksi on niin paljon mieltä masentavaa?
Eikö kukaan vastata voi,
kuka tuskan maailmaan toi?
Paratiisin meille alussa Jumala loi. "

Käsittämätöntä ja kohtuutonta on tapahtunut joillekin läheisille ja tuttaville. Ihmiselämän mysteerit ovat välillä sellaisia, että kaikki inhimmillisen käsityskyvyn rajat ylittyvät. Emme voi ymmärtää kaikkivaltiaan Jumalan tarkoitusta ja sallimusta. Jotenkin olisi helpompi käsittää iäkkään ihmisen sairastuminen ja kärsimys, sillä se ikään kuin kuuluu iän myötä tulevaan vaivaan. Lapsen ja nuoren elämää koskettava syvä kipu ja tuska ovat asioita, jotka toivoisi voivansa siirtää jonnekin pois. Ajatukseni ovat niiden luona, jotka elävät parhaillaan piinaviikkoaan kirjaimellisesti. Niiden, joiden tuska on käsittämätön ja kaiken muun elämän syrjäyttävä. Miten monta rukousta olen huutanut Jumalalle heidän puolestaan - auta ja armahda, älä piinaa heitä yli voimiensa! Ja kun en jaksa enää huutaa, kuiskaan hiljaa: Jeesuksen ristin työn tähden vapauta heidät näistä kärsimyksistä, kosketa ja paranna. Elämää on, joten on pakko olla vielä toivoakin. Jonain päivänä hyytävä talvi on takana, kukat kukkivat ja peipposet laulavat: pääsiäisen sanoma on totta ja elämä voittaa.