torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä jää


Joskus maisema edessäsi
on tyynen rauhallinen,
taivaanranta kenties
kevyesti pilvinen.

Kunnes...


... taivas synkkenee, aallot kasvavat
ja uhkaavasti  venettäsi keikuttavat.
"Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky.
Aallot löivät yli veneen,
mutta Jeesus nukkui."
(Raamattu, Matt.8:24)

Ehkä sinusta tuntuu,
että juuri silloin, kun eniten 
tarvitsisit apua, Jeesus nukkuu. 
Mitä silloin jää, mihin turvautua?
Mikä ei sittenkään petä, ei muutu,
vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei, Jeesus ei sittenkään nuku.


Yhä seisoo kalliolla risti,
jonka sanoma on ikiaikainen:
"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
(Raamattu, Jes. 53:5)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesätapaaminen


On kaunis kesäilta rantasaunalla.
Muutaman kaljan nauttinut suomalaismies
 muuttuu kumman puheliaaksi
tuntemattomienkin seurassa.
Kertoo sukunsa tarinan,
kehuu poikansa etevyyttä,
kuvailee sairautensa,
kertoo senkin, että
lääkäri on luvannut
alle puoli vuotta elinaikaa,
ja kysyy lopulta:
"Kerroppa, onko tuolla ylhäällä ketään?"

Ja minähän kerron.
On siellä Hän,
joka on kiinnostunut
meistä jokaisesta
täällä alhaalla.
Ja joka on luvannut
ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo Häneen. 

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirkossa taivasalla


Sunnuntaiaamupäivään kauniissa maalaismaisemassa
kaikuivat kansanlaulujen sävelin kauniit 
ja puhuttelevat sanat:



Kirkkokansa lauloi sydämen kyllyydestä:

Tämän hetken annoit meille.
Ilon laitoit sydämiin.
Heikoille ja eksyneille
näytit portit taivaisiin.

Kiittää tahdon Jeesuksesta.
Aina kanssamme on hän.
Joka päivä armo riittää,
kantaa halki elämän. 

(Sanat Anna-Mari Kaskinen,
sävelmä Kotimaani ompi Suomi)


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ystävät kuin kukkaset


Ystävät ovat kuin kukkaset puutarhassa;
toiset ovat pieniä, toiset suurempia,
toiset reheviä, toiset selkeän yksinkertaisia,
jotkut hillittyjä, jotkut räiskyvän rempseitä.
Kaikki kuitenkin puutarhurille
tärkeitä ja rakkaita.
Ilman kukkia puutarha olisi
- no, ei se olisi oikeastaan puutarha.

Niin kuin puutarha tarvitsee kukkasensa,
niin ihminenkin tarvitsee ystäviä. 
Voi, miten kiitollinen olen,
kun minulla on ystäviä,
joiden kanssa voi jakaa
ikimuistoiset hetket,
joskus jopa
kokopäiväretket.
Jaettu ilo tai suru yhdistävät,
jaettu pelkokin puolittuu
yhdessä ystävän kanssa.


torstai 29. kesäkuuta 2017

Onnelliset kulkee...

... lätäköiden yllä, laulaa Juha Tapio. 
Tänään ei ollut lätäköitä, 
vaan yksi kesän aurinkoisimmista päivistä.
Torilla vastaan tuli iäkäs tuttumme, leskirouva,
joka meidät käsi kädessä kävelevät nähdessään tokaisi:
Täällä ne onnelliset kulkee!


Niin,
eihän tätä onnea ja elämäniloa
pysty kätkemäänkään
tai ei ole siihen tarvettakaan.
Yhdessä olemme tallanneet
myötä- ja vastamäet,
katsoneet maisemaa pilvien yläpuolelta
ja meren pinnan alapuolelta,
jakaneet arjen ja juhlan.
Miten kiitollisia olemmekaan
mieheni kanssa toinen toisistamme,
ja muistamme sen usein sanoa 
toisillemme myös ääneen. 




lauantai 24. kesäkuuta 2017

Valoa ja lämpöä


Juhannuspäivä pimeni sateiseksi illaksi,
mutta lenkki raikkaassa ulkoilmassa piristi silti.
Pohjolan kesä on yleensä valoisa,
vaikka lämmön kanssa on vähän niin ja näin.
Keskikesällä luonnon kauneus jaksaa ihastuttaa
aamusta iltaan ja yöhön asti,
illalla viimeisenä yläkerran ikkunasta
ihailen kaunista luontoa talomme ympärillä. 

***

Kuuntelin päivällä radiosta koskettavaa puhetta,
jossa maahanmuuttajanainen kertoi elämästään,
joka muuttui radikaalisti hänen löydettyään uskon Jeesukseen.
Hänen oma äitinsä hylkäsi hänet täysin, samoin muu suku,
joka ehdotti naisen aviomiehelle vaimon hylkäämistä
- tai tappamista. 
Onneksi mies ei suostunut suvun ehdotuksiin,
ja nyt tuo pariskunta palvelee yhdessä 
elävää Jumalaa ja levittää ilosanomaa muillekin. 
Mietin, miten erilaista voi olla elää kristittynä,
mutta silti jokainen meistä voi levittää ympärilleen
Kristuksen valoa ja lämpöä,
jota tämä maailma niin kipeästi tarvitsee. 



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Odottamisen vaikeus ja ilo


Miten usein löydänkään itseni
kärsimättömänä kipuilemasta,
kun pitäisi jaksaa odottaa!
Odottaminen
on läksy,
jonka oppiminen 
voi kestää koko elämän.
Miksi en huomaa odottaessani,
että voisin ihailla maisemia,
nähdä kaiken kauneuden
siinä lähellä, ympärilläni?

Taas minua muistetaan tästä:
"... ne, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat, eivätkä näänny,
he vaeltavat, eivätkä väsy."
(Raamattu, Jesaja 40:31)