torstai 31. elokuuta 2017

Vuoret väistykööt


"Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan,
ja kalleudet kätköistään, 
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala."
(Raamattu, Jes. 45:3-4)

Ei niin suurta vuorta,
etteikö sen mahti murenisi,
kun Jumalamme puuttuu asioiden kulkuun. 
Silloin myös lukitut ovet aukeavat,
ja sinä saat kulkea vapaana
uusiin maisemiin.


tiistai 29. elokuuta 2017

Kylttien kertomaa

Tunnetko joskus olevasi...


... tai oletko ihan hukassa??


Voi olla, että lähelläsi on jossain...


... tai tällainen...


... sillä varsinkin minunkaltaiseni...


... voi tarvita välillä lepoa aurinkoisella...


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Laulu Suomelle


Elokuisessa illassa torintäysi ihmisjoukko
sai laulaa kunniaa ja ylistystä Luojalleen
kiitollisena suomalaisuudesta
- mikä vapaus ja ilo!

"Miksi, Suomi, olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet,
älä pelkää, Jumala ei hylkää",
lauloimme sydämestämme
sateenkaaren värittäessä iltataivasta. 



perjantai 25. elokuuta 2017

Ei epätoivolle!


Koko viikon on ajatuksissani ollut
yksi jae Raamatusta. 
Se sama, mistä niin monesti ennenkin
olen saanut lohtua ja voimaa
juuri silloin, kun tuntuu, 
että maailman murheet paiskautuvat
vasten kasvoja kuin märkä rätti
ja sumentavat näkyvyyden. 

"Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille, 
en sellaista, jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
(Jeesus, Johanneksen evankeliumi 14:27)



maanantai 21. elokuuta 2017

Niin paljon


Tyyni peilipinta
joskus rikkoutuu,
poutataivas katoaa
yön mustaksi muuttuu. 
Niin paljon joka päivä
maailmassa tapahtuu.

Se, mikä kestää,
sitä ei voi mikään
eikä kukaan estää
länteen tai itään
etelään, pohjoiseen
kaikkialle leviämästä .



torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä jää


Joskus maisema edessäsi
on tyynen rauhallinen,
taivaanranta kenties
kevyesti pilvinen.

Kunnes...


... taivas synkkenee, aallot kasvavat
ja uhkaavasti  venettäsi keikuttavat.
"Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky.
Aallot löivät yli veneen,
mutta Jeesus nukkui."
(Raamattu, Matt.8:24)

Ehkä sinusta tuntuu,
että juuri silloin, kun eniten 
tarvitsisit apua, Jeesus nukkuu. 
Mitä silloin jää, mihin turvautua?
Mikä ei sittenkään petä, ei muutu,
vaikka maailma ympärillä muuttuu?
Ei, Jeesus ei sittenkään nuku.


Yhä seisoo kalliolla risti,
jonka sanoma on ikiaikainen:
"Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha.
Hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet."
(Raamattu, Jes. 53:5)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesätapaaminen


On kaunis kesäilta rantasaunalla.
Muutaman kaljan nauttinut suomalaismies
 muuttuu kumman puheliaaksi
tuntemattomienkin seurassa.
Kertoo sukunsa tarinan,
kehuu poikansa etevyyttä,
kuvailee sairautensa,
kertoo senkin, että
lääkäri on luvannut
alle puoli vuotta elinaikaa,
ja kysyy lopulta:
"Kerroppa, onko tuolla ylhäällä ketään?"

Ja minähän kerron.
On siellä Hän,
joka on kiinnostunut
meistä jokaisesta
täällä alhaalla.
Ja joka on luvannut
ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo Häneen.