Iltapalapeli

lauantai 22. tammikuuta 2022

Lumen lumo

Umpihankeen latuni raivasin,

joka potkulla kesää kaipasin,

toivoin kiurut jo peltojen ylle,

voikukkaset pihaniitylle.

Silti lumen hohto minut lumoaa

syksyn loskan mielestäin kumoaa.

Valkoisten hankien puhtaus

on kuin pyhä syvä rakkaus.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Luopumisen aika

Jokaisen kesän jälkeen

aika sanoa hyvästit

auringon kultaamille päiville

polttavalle hiekalle

lämpimille laineille

lokeille laiturin nokalla

hetkille yhdessä

naurulle ja

kimmellykselle

silmäkulmissa

Jokaisen kesän jälkeen

sama kaipuu

sinne missä

kivutonta

itkutonta

ikuista

rauhaa

iloa

torstai 19. elokuuta 2021

Aamusumusta aurinkoon

Aamusumu

pellon yllä

joku tiellä

kävelyllä

ajatuksin

jossain siellä

minne yllä

eivät katseet

kaipauksin

mieleen palaa

edesmenneet

hiukan salaa

valo voittaa

taivaltajan

aika koittaa

uuden majan

jossain siellä

minne yllä

eivät katseet

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kesäkuu on edennyt jo puoliväliin - kurkottelee siis loppuaan kohti. Pihalla kaikki on ryöpsähtänyt sellaiseen kasvuvauhtiin, ettei meikäläinen ikinä. Keltapäivänliljat varsinkin ovat tänä vuonna jostain syystä mahdottoman kukkaisia. Ne ovat tämän pihapiirin alkuperäiskasveja, joten saavat ollakin. Kurkottavat sekä taivaisiin että maan multaan ja peittävät polun niin, ettei meinaa mahtua puutarhuri kulkemaan. Silti saavat olla, nuo aurinkoiset.

Yläpihalle tein kymmenkunta vuotta sitten kivikkopuutarhan, mutta jostain syystä se on nyt muuttunut niityksi. Päivänkakkarat ja uutena tulokkaana kissankellot vai mitkä lie kellot ovat vallanneet akileijojen kanssa polun varren toisesta päästä. Kauniita ovat nekin, joten saavat ihan rauhassa kurkotella minne haluavat. Pääasia että kukkii. Sillä filosofialla mennään tässä pihassa.

No, on kivikkopuutarhasta jotain jäljellä: nämä viime syksynä istuttamani mehitähdet. Maksaruohot ovat alkuperäiskasveja myös, joten nekin saavat loistaa kilpaa auringon kanssa.

Muuallakin pihassa on kaikenlaista outoa. Kasvit nyt tuntuvan vähät välittävän minun mielipiteistäni, missä niiden pitäisi kasvaa. Ne päättävät omat paikkansa, ja ilmestyvät milloin mihinkin. Mutta edelleen pääasia on, että kasvavat ja kukkivat. Hieman villiksi on mennyt tämä meno...

Uusia tulokkaita viime kesän jälkeen ovat mm. tämä maata nopeasti peittävä peippi ja alakuvan lupiini, joka on sitä parempaa sorttia, ei siis mikään viholliskasvi. Ostin sen viime kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumasta erään salolaispuutarhan taimimyynnistä, ja hyvin on lähtenyt kasvuun.

Ruukuissakin kukkii ihanasti. Pelargoniat tykkäävät kasvihuoneen tarjoamasta sateensuojasta, ja viihtyvät siellä chilin, paprikan, tomaattien ja ananaskirsikan seurassa. Portaanpielessä neilikan kaverina on uusin ostokseni valkokukkainen daalia, jonka toivottavasti saan kukitettua seuraavanakin kesänä.