keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Niin viiltävä lähtö




Jossain etelän auringon alla
tapasin nuoren miehen,
 samaa kansaa kanssani,
mutta niin erilainen elämä.
Silmiini katsoen hän parahti:
"Haluaisin sanoa kaikille: 
 älkää koskaan 
käyttäkö huumeita!"

Viikkoja myöhemmin 
kuulin toisesta nuoresta
sairaalaan joutuneesta
yliannostuksesta
koomaan.

Nyt 
hänelle
järjestellään
valkoista arkkua.
Voiko raskaampaa
kannettavaa olla?

Niin viilsi viikate.
Aivan turhaan
liian aikaisin.

Jumala,
sydämeni itkee.
Voinko tehdä
jotakin?!





10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Huumenuorten kohtaaminen oli yksi vaikuttavimmista asioista Espanjan reissullamme. Sanattomaksi veti tämä tieto minutkin.

      Poista
  2. Koskettava runo,kyyneleet tuli silmiin sitä lukiessani.
    Hyvää viikonloppua sinulle! (sunrise41.blogspot.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sunrise! Viikot vierivät niin nopeaan, etten aina ehdi vastailla kommentteihin.

      Poista
  3. Turhia kuolemia? Olivatko elämät turhia? Missä menee raja turhan ja tarpeellisen välillä? Kuka sen määrittelee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tietenkin määrittelee itse, mikä itselle mielestään on tarpeellista ja mikä turhaa - tosin aina ei etukäteen ymmärrä, että turhalta tuntuva voikin olla tarpeellista ja toisinpäin. Tarkoitin turhalla tuossa runossa sitä, että mielestäni nuoren ihmisen ja yhtä hyvin vanhemmankin ihmisen elämällä on arvoa niin paljon, että sen ei soisi päättyvän huumekuolemaan. Mielestäni kenenkään elämä ei ole turha, oli se sitten lyhyt tai pitkä, mutta toisenlaiset valinnat elämässä olisivat saattaneet vaikuttaa tämänkin nuoren "turhan" kuoleman välttämiseen.

      Poista
  4. Puhutteleva, kuten "Kuolema auringossa" dokumentti isästä, joka lähti selvittämään tyttärensä kuolemaa etelän auringon alle... Tuli viime viikolla, ehkä jo kolmannen kerran uusintana ja yhä katsoin kyynelsilmin.
    Ihmiselämä - se tarvitsee kuuluvuutta/osallisuutta johonkin... ennen valkoista arkkua - toivoisi jokaisen elämään sisältyvän mielekästä, itselle tärkeää ja itsensä tärkeäksi tuntevaa olotilaa!! Joskus sitä vain on valmis luovuttamaan, jokainen! Ei jaksa - mielekkyys on aineiden takana, tuntoaisti turtunut! Näillä sanoin kuvasi kerran eräs asiakkaani - todeten, että oli viisain lause hänen suustaan, mutta liian myöhään.
    Hentoinen on ihmismieli - yksin - toinen toiselle voi olla voima! Halaus Sinun päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Repolainen! Niinpä, yritetään olla toinen toiselle voimana siellä, missä itsekukin olemme!

      Poista
  5. Kuten Maatuska kommentoi, niin myös minä - sanaton <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on hyväkin, että jotkut asiat saavat meidät vielä sanattomiksi. Pistävät miettimään.

      Poista