keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kettuilua


Kuinka helposti
livautankaan suustani
jotain sellaista,
jota hetken päästä kadun!
Tai alan ajatella kierosti
jostakusta lähimmäisestä
- ihan vain siksi, että
hän toimii eri tavalla kuin minä.

Meneekö ihmisellä koko elämä
jotta oppii olemaan ihmisiksi,
olemaan ihminen ihmiselle?

Murrosikäisenä kirjoitin päiväkirjaan:
Ihminen on ihmiselle susi.

Raamattu sanoo:
Ottakaa ketut kiinni, pienet ketut,
jotka viinitarhoja turmelevat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti