Miten hohtava lumi
ja meren selkä!
Marraskuun matalassa valossa
kauniimpana kuin kesällä
kasvot kirkkaina
katson vastarantaa
ja näen aavistuksen
tulevasta toivosta,
talven takana odottavasta.
Hetkellinen harmaus
valtaa maiseman
rauhoittaa,
maadoittaa:
tässä juuri on hyvä,
minnekään ei kiire.
Harmaassa on
monia sävyjä,
ei sekään ole
tappavan tasaista.
Ja aina jostakin pilkistää
uusi säde
herkkänä ja hentona
lävistääkseen
harmaaseen reiän.
Pian huomaan:
valo on jälleen
synkkyyttä sulavampi.
Hitunen 2024
