Valinta

 

Kaikella 

on vähintään

kaksi puolta

kaksi erilaista ilmettä:

toinen valoa

toinen varjoa

Kaikessa

on vähintään

kaksi mahdollisuutta

kaksi valinnan paikkaa:

ottaa tai jättää

nähdä tai sokeutua

Luojani,

anna minulle

viisaus

valita

nähdä

                                                                                        © Hitunen    

Marraskuun kasvot

 

Miten hohtava lumi

ja meren selkä!

Marraskuun matalassa valossa

kauniimpana kuin kesällä

kasvot kirkkaina

katson vastarantaa

ja näen aavistuksen

tulevasta toivosta,

talven takana odottavasta. 

Hetkellinen harmaus

valtaa maiseman

rauhoittaa,

maadoittaa:

tässä juuri on hyvä,

minnekään ei kiire.

Harmaassa on 

monia sävyjä,

ei sekään ole

tappavan tasaista.

Ja aina jostakin pilkistää

uusi säde

herkkänä ja hentona

lävistääkseen

harmaaseen reiän.

Pian huomaan:

valo on jälleen 

synkkyyttä sulavampi.

Hitunen 2024

Heijastuksia

 

Peilistä kasvot

lammesta rannan kasvit

merestä kuun silta

ja meistä jokaisesta

se

mitä olemme saaneet

matkan varrelta keränneet

sieluumme tallettaneet

olisipa se vain

rakkautta

Hitunen 2024

Pyhä hetki

 

Kun taivas koskettaa

peilipintaa heijastuksillaan,

hiljaisuus kietoo minut,

rannalta katsojan,

lämpimään viittaan.

Hetki on liikkumaton,

syvä ja pyhä,

ajaton.

Pääsky

viistää veden pintaa,

piirtää kiemuransa peiliin

silkasta elämisen riemusta

muuttoa murehtimatta. 

On nyt. 

Hitunen 2024

Muodonmuutos

 

Munasta toukka

toukasta kotelo

kotelosta aikuinen

ottaa viulun, virittää

soittaa sinfoniaa vapaudelle

jota kohti avaa kuivuneet siipensä

liitää, kiitää

päivän, viikon

hiipuu hiljaisuuteen

joku löytää niityltä

katkenneen viulun

kielen, irronneen

jokaisesta muisto jää

Hitunen 2024

Rannalla

 

Seison jälleen rannalla

horisonttiin tuijotellen

ihmetellen elämää

jonka sain

lahjaksi

Miten monet kerrat

olen rannalla seissyt

erilaisella samanlaisella

katsonut ja kaivannut

jotakin

jonka tiedän olevan

mutta en vielä näe

Jonakin päivänä

ehkä auringonnousussa

saavun viimeiselle rannalle

nähdäkseni sen

minkä tiesin odottavan

enkä kuitenkaan 

edes aavistanut

miten ihmeellinen on

uusi aamu

Hitunen 2024

Käteni kohti keltaista

 

Ojennan käteni

kurkotan kohti keltaista

kevättä joka käväisi

hetken härnäämässä

piiloutui sitten 

lumipeiton alle

pilvipatjan taakse

keltaista

kaipaan

valon ja voiman väriä

ilon ja innostuksen

itämistä

taimien kasvua

turvallista

kylmyys kangistaa

keltaisenkin

kuitenkin:

uusi elämä on jo

alkanut

piilossa pinnan alla

Hitunen 2024